Espoolaiset ruokakaupat ja Espoon aktiiviset Reko-ruokapiirit saavat ruuan parissa työskentelevältä Sanna Mansikkamäeltä ylistäviä kehuja.
– Riista ja luonnonlaidunliha ovat ekologisimpia vaihtoehtoja ja esimerkiksi Viltgårdenin riistalihaa saa osasta kaupoista jopa tilaamatta.
Hiilijalanjälki pysyy Mansikkamäen mukaan kohtuullisena, kun lihan voi tilata kauppaan ja noutaa sen suoraan sieltä.
Lihan? Ei siis pelkkien kasvisten?
– Lihasta ei tarvitse täysin luopua. Ei myöskään kalasta. Kun syöt vähemmän, mutta parempilaatuisia raaka-aineita, saat tilalle enemmän.
Tässä on Mansikkamäen mielestä ruokaan liittyvän ilmastoviisauden ydin.
Lihasta ei tarvitse täysin luopua.
Punaisena lankana hävikin vähentämisessä on myös se, että kun näkee enemmän vaivaa ruuan hankkimiseen, sitä ei tule heittäneeksi turhan päiten roskiin.
– Jos kaupasta kahmitaan sitä, tätä ja tota, kotona huomataan, että kolme pussia leipää, nuhjaantuneita vihanneksia lojuu käyttämättömänä keittiössä.
Mansikkamäki toivoisi, että ihmiset tekisivät ruokaa rakkaudella. Ruuanlaittoa ei hänen mielestään pitäisi nähdä negatiivisena, vaan positiivisena asiana. Jos suomalaiset keskimäärin ostavat 3–4 kertaa viikossa 400 grammaa jauhelihaa, siitä kertyy vuodessa lähes tuhat euroa. Tuon summan voisi käyttää paremmin.
– Tehotuotetun lihan käyttöä vähentämällä, voi ostaa kalaa, villikalaa, riistaa ja kasviksia. Kala- ja kasvispainotteisella ruokavaliolla jopa säästää, Mansikkamäki uskoo.
Hän hämmästelee, että perheissä käytetään 15 minuuttia ruuanvalmistamiseen aikaa, mutta auton pesuun tai kodin siivoukseen voidaan kuluttaa kaksi tuntia aikaa – tai urheilukentän laidalla seisomiseen.
Arjen asioiden arvottaminen olisi Mansikkamäestä paikallaan.
– Lasten harrastusten tukeminen on tärkeää, mutta ruuanlaittoon voisi moni rakastua uudelleen.
Hänen missionsa on, että perheet tekisivät yhdessä ruokaa ja istuisivat saman pöydän ääreen.
–Tehkää ruuanlaitosta yhteinen harrastus. Älkää jättäkö äitiä yksin keittiöön.
