Rottinki, kotimainen lasitavara ja Arabia löytävät nopeasti uuteen kotiin, sanoo antiikkikirppistä pitävä Sumith Wewala – "Suomalaiset eivät tykkää liian koristeellisesta"

Kotimaiselle lasitavaralle ja Arabian tuotannolle riittää kysyntää.

– Ja pienille huonekaluille 1950- ja 1960-luvuilta. Myös kaikki rottinkituotteet kiinnostavat. Ne menevät oikeastaan heti, kun niitä myyntiin tulee, sanoo antiikkikirppis Lahjahovia Lohjan Nummella pitävä Sumith Wewala.

Osto-myyntiliikekauppias kertoo oppineensa vuosien varrella kantapään kautta.

– Suomalaiset eivät tykkää liian koristeellisista asioista. Yksinkertaisempi myy.

– Alkuvuosina en tajunnut tätä ja hankin myyntiin vääränlaisia, liian koristeellisia ja raskaita huonekaluja.

Aiemmin Wewala toimi antiikkiliike-statuksella, mutta huomasi, että ”antiikki”-sanalla on vahva mielikuva, kun on kyse vanhasta tavarasta.

Suomalaiset eivät tykkää liian koristeellisista asioista.

– Kirpputori on sanana parempi, kun on kyse laaja-alaisesti vanhasta tavarasta. Monet asiakkaat pitävät juuri ajatuksesta, että kirpputorilla voi etsiä ja löytää ihan yllättäviäkin asioita edullisesti.

Ja Lahjahovi on täynnä yllätyksiä. Sumith Wewalan mukaan onkin hyvin tavallista, että asiakas ei vielä ulko-ovella osaa sanoa mitä etsii. Käytyään läpi tarjonnan yksi lähtee kotimatkalle aterimien, toinen vanhojen työkalujen ja kolmas naulakon kanssa. Oma ostajakuntansa on myös kupariesineille, tauluille, lasille tai pesukomuuteille.

Mikäli koronarajoitteita ei olisi, Sumith Wewala olisi todennäköisesti nyt ostosreissulla Ruotsissa, jossa vanhan tavaran hankintahinnat ovat edullisemmat.

– Ruotsalaiset ovat ehkä varakkaampia? He eivät osallistuneet sotaan Suomen tavoin. Ruotsissa myynnissä oleva käytetty tavara on myös keskimääräistä paremmassa kunnossa kuin Suomessa.

– Ruotsalaiset eivät niin ole Arabian ja Iittalan perään, mutta suomalaiset ovat. Ruotsissa on suuri suomalaisväestö ja heillä on myydä vanhaa lasia ja posliinia. Ylipäätään kaikkea sitä, mikä vanhan tavaran ostajaa Suomessa kiinnostaa.

Sumith Wewala on lähtöisin Sri Lankasta. Suomeen hän muutti 28 vuotta sitten – ja jäi. Yrittäjäksi hän ryhtyi jo vuonna 1995.

– Asun nykyään Salon Muurlassa ja minulla oli sielläkin tällainen liike.

Lahjahovissa miehellä on ollut yritystoimintaa jo 13 vuotta, ensin vuokralaisen ja sitten vuokranantajan roolissa. Viimeiset neljä vuotta mies on pyörittänyt toimintaa kiinteisössä päätoimisesti itse.

– Olen keskittänyt toiminnan kokonaisuudessaan tähän, sillä tämä on 110-tien välittömässä läheisyydessä ja kauppapaikkana hyvä.

– Mökkiläiläisiä riittää ja kesäaikana moni valitsee 110-tien moottoritien sijaan. Nyt hiljaisen alkuvuoden jälkeen väki on alkanut taas liikkua, hän jatkaa.

Aiemmin Wewalalla on ollut myös kahvila- ja ravintola-alan liiketoimintaa.

– Koronan vuoksi täältä ei ole saanut edes kahvia. Katsotaan myöhemmin uudelleen. Nyt on käynnissä järjestelytyö ja tarkoitus on saada myymälätila selkeämmäksi ja tavarat paremmin esiin.