Espoon meripelastajat elvytti 10 vuotta sitten nuorisotoiminnan, ja nyt ensimmäiset nuoret kasvattavat jo seuraavaa sukupolvea – "On tosi hienoa nähdä, miten nuoret kehittyvät ja kasvavat"

Oli myrskyinen yö. Vaahtopäälaineet löivät rantakallioihin Herrökobbenin saarella Espoon ja Kirkkonummen rajalla.

Espoon meripelastajat olivat tekemässä viikonloppupäivystystä saaritukikohdassaan, kun viranomaisradio hälytti. Vene oli joutunut merihätään.

– Se oli mieleenpainuva tehtävä. Vene oli joutunut tuuliajolle ja päätynyt hakkaamaan kalliota vasten, Elias Salmi, 17, kertoo.

Espoon meripelastajat lähtivät apuun PV4-luokan Emmi-pelastusveneellä. Elias Salmi oli aluksella harjoittelijana. Hän valaisi pimeässä valonheittimellä merimerkkejä.

Pimeys ja kova keli koettelivat pelastajia, mutta tehtävä päättyi onnellisesti. Rajavartijoiden kumivene haki matkustajat turvaan ja toi heidät Emmille lämpimään.

– Oli hienoa, että pääsimme oikeasti auttamaan ihmisiä ja tuomaan heidät sieltä pois, Salmi sanoo.

Ulkona myrskyää taas, mutta tällä kertaa Espoon meripelastajien nuoret istuvat tukikohdassaan Haukilahdessa.

Espoon meripelastajien sihteeri Anni Muukkonen on innoissaan. Yhdistys polkaisi kymmenen vuotta sitten käyntiin nuorisotoiminnan, joka oli elänyt hiljaiseloa.

Tuolloin nuorisotoimintaan tulivat Anna Henriksson, Julia Vuorela ja Sara Ruohonen. Heillä on kaikilla sama tarina: isä laittoi lapsena mukaan, ja nyt parikymppisinä he ovat jo kokeneita kansimiehiä.

– Nuorisotoiminnasta on kasvanut todella päteviä miehistön jäseniä. Sitä on ollut mahtava seurata, Muukkonen sanoo.

Henriksson ja Vuorela kouluttavat nyt vuorostaan nuorista uusia meripelastajia.

– On tosi hienoa nähdä, miten nuoret kehittyvät ja kasvavat. Se on todella palkitsevaa, Vuorela sanoo.

Elias Salmi, Otto Kiiski ja Daniel Ruotsi ovat kansimieskoulutuksessa loppusuoralla.

Vapaaehtoiset meripelastajat auttavat merihätään joutuneita rannikolla ja sisävesillä.

Suomen meripelastusseura kertoo, että sen vapaaehtoismiehistöt suorittivat viime vuonna Suomessa yli 2 000 tehtävää ja pelastivat todennäköiseltä menehtymiseltä 41 ihmistä.

– Yleisimmät tehtävät liittyvät teknisiin vikoihin. Niiden lisäksi tulee karilleajoja, sammutustehtäviä, sairaankuljetuksia ja melkein mitä vain, mitä vesillä voi tapahtua, Salmi kertoo.

Nuorisotoimintaan voi lähteä mukaan jo 10-vuotiaana. Nuorisotoiminnasta voi nousta 16-vuotiaana miehistöön harjoittelijaksi.

Nuoret harjoittelevat käytännössä samoja taitoja kuin aikuisetkin, muun muassa ensiapua, navigointia, veneenkäsittelyä, kansityöskentelyä ja pintapelastusta.

– Sen takia nuorisosta on helppo siirtyä miehistöön, Ruohonen kertoo.

Espoon meripelastusseuran nuoret harjoittelevat pelastusvene Furunolla, joka on yhdeksänmetrinen lasikuituvene.

– Se kulkee kovimmillaankin vain 12 solmua (noin 22 kilometriä tunnissa), joten sillä on hyvä harjoitella. Ensin harjoitellaan taidot ja sitten vasta otetaan mukaan nopeus, Ruohonen sanoo.

Varsinaisille tehtäville lähdetään joko 13,5-metrisellä Emmillä tai 8-metrisellä Resmedillä.

Nuoret meripelastajat suosivat Resmediä, koska sitä pystyy käyttämään pienellä miehistöllä, sillä pääsee nopeammin liikkeelle ja se pääsee matalammille vesille kuin Emmillä.

Kunnon vaatetus pitää kuivana ja lämpimänä, vaikka kumivene on avomallia.

Mikä saa nuoret käyttämään aikaa vapaaehtoiseen meripelastukseen? Vastausta ei tarvitse odottaa kauan.

– Aika monella pääsyynä on auttamisen halu: kuinka hienoa on päästä auttamaan toisia ihmisiä! Toisena syynä ovat nämä ihmiset, joita on ympärillä. Kolmantena tulee varmaan merellä oleminen ja uskomattoman hienot kokemukset, joita ei pystyisi siviiliveneilyssä kokemaan, Ruohonen pohtii.

– Täällä oppii myös paljon hyviä taitoja, joita voi käyttää, kun veneilee itse, Vuorela lisää.

Salmi pitää nuorisotoiminnan hyvinä puolina myös kesäleirejä ja halpaa hintaa. Harrastamaan pääsee muutamalla kympillä vuodessa.

Sade piiskaa edelleen Mellstenin tukikohdan ikkunoita. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun tehtäviä ei kuulu. Vaikka kyllä apuun lähdettäisiin. Säällä kuin säällä.