Puna-armeijan himmenevät jäljet – Porkkalan vuokra-alueelta löytyy jykeviä bunkkereita ja pelloilta nousee telakenkiä

Vuonna 1955 teini-ikäinen Lena Selén pääsi käymään Itävallassa. Wienissä itävaltalaiset riemuitsivat Neuvostoliiton miehitysjoukkojen lähdöstä. Selén osti Wienistä nätin mekon. Vuonna 1956 Neuvostoliitto luovutti Porkkalan vuokra-alueen Suomelle.

Igor-museo esittelee Porkkalan vuokra-alueen historiaa Degerbyssä. Tämän kesän teemana on 1950-luku.

– Degerbyläinen Senja Martikainen ompeli tämän kopion mekosta, jonka ostin Wienistä, esittelee degerbyläinen Selén mallinuken päällä hurmaavaa luomusta.

Vuonna 1956 maailma oli myllerryksessä muutenkin. Neuvostoliitto vetäytyi Porkkalan lisäksi Port Arthurista. Oli Suezin kriisi ja Unkarin kansannousu.

– Ja Elvis Presley lauloi, nauraa Selén osoittaen rokin kuninkaan kuvaa.

Igor-museossa on valtavasti esineitä ja tietoa Porkkalan vuokra-ajasta 1944-1956. Sieltä on myös hyvä aloittaa kesäretki Porkkalan ja koko Suomen historiaan. Museo on auki tiistaista lauantaihin kello 11-16 ja tilauksesta. Opaskirjaksi kannattaa ostaa Igorista kirja ”Visit Porkkala-Udd”. Kirjassa esitellään suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi kartan kera peräti 20 kohdetta.

Voi täällä me ollaan tanssittu monta kertaa.

Venäläisen upseerin rouva Degerbyn kirkossa

Igor-museossa on käynyt myös Porkkalassa asuneita ja siellä syntyneitä venäläisiä. Enimmillään Porkkalassa oli 30 000 venäläistä, joista 10 000 siviilejä,

Venäläinen kapteeniluutnantti Vladimir Borzov asui aikoinaan perheineen Porkkalassa vuosia. Degerbyn kirkon venäläiset muuttivat kulttuuritaloksi.

– Kun menimme Borzovien kanssa kirkkoon vaimo sanoi, että ”voi täällä me ollaan tanssittu monta kertaa”. Näki, että miestä hävetti niin, kertoo siuntiolainen Igor-museon voimahahmo Berndt Gottberg.

Nyt bunkkerin hämärään! Degerbystä kannattaa ajaa parisen kilometriä Kantatie 51:tä kohti Hankoa ja kääntyä kallioleikkauksen jälkeen oikealle Sågbackantielle. Porkkalan vuokra-alueella on yli 500 bunkkeria ja Grefvasin bunkkeri on niistä isoimpia - ja viimeisen päälle kunnostettu. Parkkipaikalle mahtuu useita autoja ja sisällä on valot.

Puna-armeija räjäytti Grefvasin bunkkerin vetäytyessään ja maanomistaja Karl-Göran Karlsson ryhtyi kaivamaan sitä esiin jo 1970-luvulla. Bunkkerin järeä tykki valvoi laajaa peltoaukeamaa, jonka kautta länsi-liittoutuneet olisivat voineet hyökätä lännestä. Suomalaisia puna-armeija tuskin enää pelkäsi, mutta entiset liittolaiset olivat jo kylmän sodan vihollisia.

Porkkalan alueen vuokraaminen Neuvostoliitolle 50 vuodeksi oli ehtona rauhalle. Sotilaallisesti Suomi oli kuin veitsi kurkulla, sillä Porkkalasta venäläisten tykkien kantama ulottui Mannerheimintielle asti.

Venäläisille upseereille ja heidän perheilleen Porkkalassa olot olivat mukavat varsinaiseen Neuvostoliittoon verrattuna, mutta varusmiesten olot olivat karut.

– Täällä on käynyt venäläisiä, jotka syntyivät Porkkalassa. He ovat kertoneet, että lapsuus täällä oli hyvin onnellinen, kertoo Gottberg.

Sitten takaisin autoon! Ajetaan Kantatie 51:tä pitkin kohti Helsinkiä, ohitetaan Pikkalan ABC ja käännytään hetken kuluttua oikealle Marsuddenintielle. T-risteyksessä pysähdytään - kohti Pikkalan kartanoa jatkuu muutamia satoja metrejä mukulakivitie. Sen rakennutti vuokra-alueen komendantti, kenraali Sergei Kabanov. Panssarivaunuja kestävää mukulakiveä oli kilometritolkulla, mutta pientä pätkää lukuun ottamatta se on peitetty soran alle. Tiennimistöstä löytyvät yhä Kabanovintie ja Kabanovinkuja.

– Mukulakivitietä oli rakentamassa saksalaisia sotavankeja. Ei käy heitä kateeksi, kertoo Gottberg.

Risteyksen lähellä on myös valtava metallinen venäläisten riemukaari. Riemukaaria oli eri puolilla Porkkalaa, mutta muut on hävitetty. Lähellä oli nytkin. Pikkalan kartanossa asui vuokra-aikana parisenkymmentä venäläisperhettä ja talon kunto oli luovutusvuonna 1956 huono. Kartanonherra Gösta Lindberg uhosi, että ”poltetaan kaikki”. Niin ei tehty, mutta riemukaaren hän tahtoi hävittää. Vaimo Christina vastusti ja vaati lopulta, että mies lahjoittaa kaaren hänelle. Näin kävikin.

Porkkalan vuokra-alueen historian kuvatuin rakennus on Siuntion linnan vieressä sijaitseva vanha meijeri. Sen seinissä on yhä venäläisten propagandatekstejä. Itse linna on nyt visusti yksityiskäytössä.

Kesäretken päätösetapiksi sopii esimerkiksi Henrik ja Ingemo Fröbergin Maatilapuoti lähellä Kirkkonummea osoitteessa Eestinkyläntie 316. Kärrasin ja Fräsarsin tiloista jälkimmäinen on ollut Ingemon suvun hallussa ainakin vuodesta 1665 lähtien ja Fröbergit kertovat historiasta mielellään. Porkkalan vuokra-aikana alueella möyri puna-armeijan tuhannen miehen panssariprikaati. Aitan seinustalla voi nostella pelloista löytyneitä monen kilon telaketjujen telakenkiä. Tässä talossa ei kahvakuulia tarvita.

Fräsarsin päärakennus oli panssariprikaatin esikuntana ja sen komentaja eversti Batalkin asui vain 50 metrin päässä naapuritilan päärakennuksessa.

– Sieltä piti rakentaa lautakäytävä esikuntaan, koska eversti oli tarkka sotilassaappaittensa kiillosta, nauravat Fröbergit.

Porkkalalaiset joutuivat koville ensin sodassa ja sitten vuokra-aikana. Nyt ei vuokra-aikaa muistella katkeruudella.

– 1960-luvulla oli toisin. On muistettava, että sodasta oli kulunut vasta 20 vuotta. Ihmiset koettivat pärjätä yksin. Nyt on paljon enemmän kyläläisten välistä yhteistyötä, kiittelee Ingemo Fröberg.