Kiekko-Espoon perusta luotiin 1970-luvulla – kaikki alkoi 30 lapsen ryhmästä, kertoo Martin Saarikangas

Martin Saarikangas sanoo käyttäneensä kaiken liikenevän vapaa-aikansa ja usein myös leijonanosan työajastaan urheilun edistämiseen. Eräällä työmatkallaan Hongkongiin 1983 hän huomasi, että yli puolet soitetuista puheluista liittyi muuhun kuin bisnekseen. Kuvassa nuori Saarikangas 1960-luvun alussa. Saarikankaan kotialbumi / Iso-Masa-kirjan kuvitusta

Mikko Välimaa

Martin Saarikangas tunnetaan intohimoisena urheilumiehenä. Bisnesuransa ohessa hän ehti toimia muun muassa jääkiekon SM-liigan puheenjohtajana 1992–2002 ja SLU:n johdossa 1993–1997.

Rakkaus urheiluun on perintötekijöissä: Saarikangas kertoo, että hänen isänsä Bertel Saarikangas oli kovatasoinen nyrkkeilijä, joka otteli täydet erät legendaarisen Helsingin Jyryn Gunnar Bärlundin kanssa. Sisaren pojanpoika Kevin Lankinen on puolestaan maineikas Leijona-maalivahti ja kiekkoammattilainen.

Saarikangaskin pärjäsi nuorena muun muassa nyrkkeilyssä ja yleisurheilukentällä. Ura katkesi Wärtsilään sulautetun Kone- ja Silta Oy:n työpajalla sattuneeseen turmaan, joka murskasi nilkan luut.

Espoolainen urheiluväki tuntee Saarikankaan ennen muuta kiekkovaikuttajana, joka on uhrannut satoja ja tuhansia tunteja junnulätkälle. Kipinä syttyi 1970-luvulla, kun oma poika halusi maalivahdiksi.

– Espoossa ei 1970-luvun alussa ollut lapsille jääkiekkotoimintaa. Pyysin poikani koulun rehtoria lähettämään oppilaiden kotiin pyynnön, että tuokaa lapset harjoituksiin niin, että he välttyvät yksinäisyydeltä.

– Aluksi tuli kolmisenkymmentä 7-vuotiasta, mukana kaksi tyttöä. Harjoitukset olivat Niittykummun luonnonjäällä. Pian sana kiiri, ja ennen joulua meillä oli kuusi koulua mukana toiminnassa. Keväällä lapsia oli jo 350. Neljässä vuodessa määrä kasvoi 1 600:een, Saarikangas muistelee.

Saarikangas huolehti hallinnosta ja oli myös maalivahtivalmentaja.

1974 junnukiekkotoiminta oli paisunut niin, että Tapiolan Hongan alla toiminut organisaatio erotettiin Jäähongaksi. Myöhemmin jalkapallopuoli alkoi toimia FC Hongan nimellä.

– Aktiiveina olivat nyt edesmenneet Raimo Hautala ja Matti Luoma. Färid Ainetdin tuli mukaan 1974, Saarikangas muistelee.

Junnut ottivat mittaa Heinz-turnauksessa, ja myös Jäähongan peliasujen punainen väri tuli Saarikankaan mukaan sponsorina toimineelta ketsuppivalmistajalta.

Tärkeimpänä saavutuksenaan Saarikangas pitää Jäähonkaan luotua sääntöä, joka edellytti, että kaikki lapset saavat riittävästi peliaikaa.

Elämäkerrassaan Saarikangas muistuttaa, että Teemu Selännekin kehittyi juniorina hitaasti, eikä ollut 12-vuotiaana mahtua Espoon Palloseuran joukkueeseen ( Iso-Masa, laivanrakentaja, Ajatuskirjat 2002).

Neuvostoliiton kaupalliseksi edustajaksi edennyt Vladimir Pugin oli Saarikankaan perhetuttava. Kuvassa Pugin aterioimassa Saarikankaan edesmenneen vaimon Lea Saarikankaan kanssa. Saarikankaan kotialbumi / Iso-Masa-kirjan kuvitusta

Jäähongan aikuisten joukkue luotiin Saarikankaan mukaan ostamalla talousvaikeuksissa ollut helsinkiläinen City-Kiekko.

– Pelit oteltiin Laaksolahden kaukalossa.

Sponsorirahaa uudelle seuralle Saarikangas hankki idänmatkoilla. Venäläiset kauppakumppanit sijoittivatkin espoolaiseen jääkiekkoon, ja lopulta jopa puolet Laaksolahden kaukalon laitamainoksista viittasi Neuvostoliittoon, Saarikangas muistelee.

Myös ystävyyssuhteita luotiin. Neuvostoliiton kaupallisen edustuston päälliköksi noussut Vladimir Pugin sekä hänen jälkikasvunsa olivat tuttuja vieraita Laaksolahdessa. Myös suurlähettiläs kävi kaukalossa, sanoo Saarikangas.

– Eräässä uudenvuoden pelissä suurlähettiläs ja kaupallinen edustaja olivat kolaamassa kenttää. Välissä otimme lämmikettä. Uudenvuoden vastaanoton vietimme kodissamme.

Kansainvälisten suhteiden maanläheistä luonnetta tähdentääkseen Saarikangas osoittaa Westendin kotinsa yläpihalla olevaa ulkogrilliä.

– Tässä on grillattu pihvit kahdelletoista valtionpäämiehelle. Henkilökohtaiset suhteet ovat ratkaisevan tärkeitä kaupankäynnissä.

1983 kiekkoaktiivit totesivat, että Espooseen tarvitaan aikuisten joukkue, jotta kaikki juniorit eivät päädy HIFK-paitaan. Espoon kaupunginosajoukkueille perustettiin uusi kattojärjestö, ja sen pohjalle syntyi Kiekko-Espoo 1984.

Saarikangas itse jättäytyi taka-alalle.

– Me kaikki vanhat starat jäimme pois, jotta uusi joukkue voisi aloittaa puhtaalta pöydältä.

1987–89 Saarikangas vietti USA:ssa, missä hän oli rakentamassa Miami Heat -koripalloseuran kotiareenaa.

Kun Kiekko-Espoo nousi SM-liigaan 1990-luvun alussa, Saarikangas kertoo avittaneensa joukkuetta miljoonan markan sponsorirahalla.

Saarikangas sanoo antaneensa urheilulle paljon, mutta saaneensa valtaisasti. Yksi hapan muistokin nousee esiin:

Vuonna 1978 kiekkoväki suunnitteli Tapiolan Urheilupuistoon uutta jäähallia, joka olisi voinut toimia MM-kisojen näyttämönä. Mallia otettiin Ruotsin Göteborgin Scandinavium-hallista. Hanke kuitenkin tyssäsi, kun Suomen pankin pääjohtaja Mauno Koivisto ei myöntänyt lupaa lyödä keräilyrahaa, jota olisi myyty hallin peruspääoman kerryttämiseksi.

– Raha jäi saamatta ja halli rakentamatta. MM-kisat pelattiin sitten Helsingissä ja Tampereella, Saarikangas harmittelee.

Koiviston kanssa Saarikangas joutui napit vastakkain myöhemminkin, kun hän arvosteli presidentin kannattamaa vahvan markan politiikkaa ennen 1990-luvun lamaa.

– Sain presidentiltä myllykirjeen, jossa todettiin, että insinööri tehköön sitä, minkä insinööri parhaiten osaa, Saarikangas naurahtaa.

LUE MYÖS: Martin Saarikangas: Minun kaltaiseni talousmies ei hyväksy, että luontoa tuhotaan

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut