Hani, 1 vuotta, syö jopa kuusi espanjansiruetanaa päivässä – Espoossa suunnitellaan ankkapartioita pitämään haitallinen vieraslaji kurissa

PieniKylä-tilan Hani syö etanoita mielellään, kertoo Mari Salmela. Minna Airamaa
Minna Airamaa

Minna Airamaa

Pekingin ankka Hani, 1 vuotta, kopistaa maata niin että nokka tärisee. Hani ja sen seuralaiset Sofi ja Klara pitävät Pohjois-Espoon Takkulassa sijaitsevan PieniKylä-tilan etanat, kotilot ja haitalliset hyönteiset kurissa kaivamalla niiden munat maasta ja syömällä ne. Ankat syövät myös aikuisia etanoita ja kotiloita.

Pienikylä-tilalla viljellään biodynaamisesti eikä käytetä torjunta-aineita. Ankat ovat tärkeä ja tehokas apu tuholaistorjunnassa.

– Hani voi syödä päivässä 5–6 espanjansiruetanaa. Haudonta-aikaa lukuun ottamatta ankat työskentelevät pelloilla kesäisin joka päivä. Ne lasketaan verkolla rajattuun aitaukseen, jossa ne penkovat munia ja etsivät etanoita. Ankat hoitavat homman hyvin ja ovat oikein innoissaan, kun pääsevät kopsuttelemaan, kertoo tilan peltotyöntekijä Mari Salmela.

Salmela kertoo, että etanat ja kotilot vähentyvät nopeasti, kun ankat ovat päässeet hommiin.

– Ne eivät syö etanoita itsestään, mutta kun etanan muutaman kerran tuo nokan eteen, ne alkavat kyllä syödä. Hani tykästyi niihin heti ja söi ensimmäisen siruetanansa jo aika pienenä.

Lue myös: Kuvat: Latokaskessa ryhdyttiin hävitystalkoisiin – espanjansiruetanoita niin paljon, että muljahtelevat jalkojen alla poluilla

Jos suunnitelmat toteutuvat, Espoossa voidaan tulevaisuudessa nähdä liikkuvia ankkapartioita espanjansiruetanoiden kimpussa. PieniKylän tilakumppani ja väitöskirjatutkija Valtteri Aaltonen on muutaman yksityishenkilön kanssa käynnistänyt pienkeräyksen, jonka tavoitteena on rahoittaa liikuteltava ankkapartio Espooseen.

Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu espanjansiruetana on levinnyt Espoossa monin paikoin riesaksi saakka. Isot, limaiset etanat ovat epämiellyttäviä kerätä, niissä voi olla tauteja ja pahimmillaan niitä esiintyy valtavina joukkoina.

Ankkapartio ratkaisisi tämän ongelman luonnonmukaisesti. Ankkojen käytöstä tuholaistorjunnassa on Aaltosen mukaan esimerkkejä maailmalta.

Espoossa ankkapartion voisi tilata esimerkiksi yksityishenkilö tai taloyhtiö. Aaltonen on keskustellut aiheesta myös kaupungin kanssa.

– Kun rahoitus on saatu, toteutustapa mietitään vielä tarkemmin. Käytännössä se voisi toimia esimerkiksi niin, että ankat tuodaan tilauksesta paikalle ankkojen liikkuvassa kodissa. Oleellista on, että ankkoihin suhtaudutaan lemmikkeinä, ei tuotantoeläiminä, Aaltonen sanoo.

Ankat olisivat luonnonmukainen ratkaisu monia vaivaavaan ongelmaan. Idean inspiraationa on Aaltosen mukaan regeneratiivinen eli uudistava maanviljely ja biomimiikaksi kutsuttu lähestymistapa. Regeneratiivinen maanviljely hyödyntää maatilan eläimiä niin tuholaistorjunnassa kuin maaperän lannoituksessakin korostaen samalla viljeltävien kasvien monimuotoisuutta ja suhdetta ympäröivään ekosysteemiin. Biomimiikka viittaa lähestymistapaan, jossa luonnossa esiintyviä ilmiöitä sovelletaan ihmisten toiminnan muotoilemisessa.

– Vaikka ankkapartion voi nähdä teknisenä ratkaisuna erityisesti siruetanoiden aiheuttamaan vaivaan, uskon, että voimme oppia ankoilta myös paljon muutakin, Aaltonen kertoo.

– Ihminen ei pärjää yksin. Luonnon monimuotoisuus hyödyttää kaikkia.

Espoon vieraslajikoordinaattori Minna Oja näyttää hankkeelle vihreää valoa.

– Idea on hauska ja jos tällainen palvelu tulee markkinoille ja soveltuu tarpeisiimme, kaupunki on kiinnostunut sitä kokeilemaan, Oja viestittää.

Oja jää pohtimaan, miten ankkapartio toimisi kaupungin melko laajoilla alueilla.

– Niitä pitäisi tietenkin jonkun myös kuljettaa ja vahtia. Positiivista huomiota ne varmaan saisivat, ja uudet, innovatiiviset keinot vieraslajien torjunnassa ovat tietenkin tervetulleita.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut