Perinteet: Oksien repimiseen tarvitaan aina metsänomistajan lupa. Muuten vihdan teossa voi luottaa pitkälti intuitioon.
Jokainen suomalainen tietää vihdan kruunaavan kesäsaunan. Vihtaan tai vastaan tarvitaan tuoreita koivunoksia, ja paras aika niiden keräämiselle on käsillä.
– Jotkut hienohelmat laskevat sen kuun nousemisesta tai laskemisesta, mutta vanha kansa tietää tehdä vihdat viikkoa ennen juhannusta tai viikon juhannuksen jälkeen, kertoo Keski-Uudemaan saunaseuran perustajajäseniin kuuluva Pekka Luuk.
Koivunoksien hakupaikan kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana. Vaikka omasta metsästä oksia saa katkoa niin paljon kuin sielu sietää, kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Silloin vihdankeruuseen saatetaan lähteä toisten maille.
Siinä moni kuitenkin rikkoo tietämättään lakia.
Jokamiehenoikeus sallii monia asioita, mutta vihdan keruu ei ole yksi niistä.
Kasvavasta tai tuulen kaatamasta tuoreesta puusta ei saa ottaa oksia ilman maanomistajan lupaa. Oksien repimisestä jää jälkiä, eikä puu palaudu samalla tavalla kuin marjat ja sienet. Pahimmillaan oksia repimällä voi aiheuttaa puille pysyviä vaurioita.
Paras vihta tulee metsälehmuksesta.
Jokamiehenoikeus ei anna lupaa myöskään esimerkiksi käpyjen ja kuusenkerkkien keräämiseen. Kääpiä puista saa irrottaa, paitsi pakurikääpää, joka ei ole sieni, vaan kasvannainen.
Ennen katkomista täytyy siis saada metsänomistajan lupa. Se ei kuitenkaan ole vaikeaa.
Metsänomistajan nimen voi selvittää ilmaiseksi yhdellä puhelinsoitolla Maanmittauslaitokselle. Tietojen selvittämiseksi olisi hyvä tietää kiinteistötunnus, jonka voi selvittää karttapaikka.fi:stä.
Jos metsänomistajan lupa heltiää, voi samalta paikalta tulla hakemaan vihdan ainekset samalla luvalla seuraavinakin juhannuksina.
Luuk on napannut koivunoksat vehreältä pihaltaan. Koivu ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto vihtapuuksi.
– Monet laittavat rauduskoivun joukkoon hieman hieskoivua tai esimerkiksi tammea tai mesiangervoa, josta tulee hieno tuoksu. Paras vihta tulee kuitenkin metsälehmuksesta.
Vihtaa kootessa kannattaa valita lehteviä ja mahdollisimman tuoreita oksia. Luuk kokoaa vihtaa tämänvuotisesta koivusta.
– Tästä tulee todella pehmeä vihta.
Oksien järjestyksellä tai pituudella ei ole juurikaan merkitystä. Vihta kootaan intuitioon luottaen.
– Kannattaa laittaa aina seuraavaksi sellainen oksa, joka tuntuu oikealta. Oksien päät voi lopuksi pätkiä kirveellä tasamittaisiksi, Luuk tokaisee.
Lopuksi vihta sidotaan yhteen noin metrin pituisella, kuoritulla vitsalla. Vitsan kuoriminen onnistuu kynsin. Ennen sitomista vitsaa kannattaa pyöritellä, jotta se notkistuisi.
– Ja jos vihtoja jää yli, niin ei muuta kuin kuivumaan lehdet alaspäin, Luuk neuvoo.