Tiesitkö, että Espoollakin oli oma Myrskyluodon Maija? Jos et, on aika kaivaa taskusta kuusi euroa ja matkustaa Pentalan saareen – "Espoo näyttää täällä todella kauniilta", kiittelee vieras Kangasalta

Kesäkohde: Pentalassa pääsee nauttimaan merestä, luonnosta ja jännittävistä tarinoista.

Camilla Nemlander-Sjöberg toimii oppaana Gurlin talossa, joka on hänelle henkilökohtaisestikin tärkeä. Janne Koivisto

Janne Koivisto

Helteellä on mukava istahtaa lepän varjoon, syödä eväitä ja lepuuttaa silmiä Espoon ulkosaaristossa.

Näin ovat tehneet Mari Rahkila, Jutta Heikkilä sekä Anni ja Hugo Sipilä, jotka pitävät evästaukoa Diksandin hiekkarannalla.

Diksand sijaitsee Pentalan saaressa Espoon Suvisaaristossa.

Mari Rahkila kertoo, että hän ajatteli monta vuotta, että Pentalassa pitäisi käydä. Alkukesällä aikomus toteutui.

Saari teki sen verran suuren vaikutuksen, että kun Jutta Heikkilä tuli kylään Kangasalta, seurue päätti lähteä Pentalaan.

– Espoo näyttää täällä todella kauniilta, vieras kiittelee.

Vaikka Pentala on lyhyen venematkan päässä ja aikuisen meno-paluulippu maksaa kuusi euroa, edes moni espoolainen ei ole vielä käynyt siellä.

Tämän on huomannut myös Camilla Nemlander-Sjöberg, joka toimii Saaristomuseon oppaana.

– Infoteltalla tapaa paljon sellaisia, jotka eivät ole vielä käyneet.

Espoon kaupunki omistaa 130 hehtaarin saaresta noin puolet. Kävijöille on tarjolla luontopolku, Diksandin luonnonhiekkaranta, Pentalanjärvi, perinteikkään Esbo Segelföreningin Saaristoravintola Paven ja Espoon kaupunginmuseon Saaristomuseo Pentala, joka on auki neljättä kesää.

Saaristomuseo Pentala sijaitsee Nyholmin vanhalla kalastajatilalla.

Kalastajamökkiin ei pääse tällä hetkellä, koska kosteista talvista kärsinyt pärekatto odottaa korjausta. Pressu suojaa hirsiä, joista vanhimmat ovat vuodelta 1790. Rakennus on siten yksi Espoon vanhimmista.

Camilla Nemlander-Sjöberg johdattaa sisälle viereiseen Gurlin taloon, joka on yksi kalastajatilan ympärivuotisista asuinrakennuksista. Talo on saanut nimensä viimeisestä asukkaastaan Gurli Nyholmista (1905–1987).

Tarina kuuluu lyhyesti näin: Arvid Nyholm alkoi kosiskella Kirkkonummella asuvaa Gurlia 1920-luvun puolivälissä. Lopulta 24-vuotias Gurli suostui 38-vuotiaan kalastajan vaimoksi. Häitä tanssittiin 14.12.1929.

– Gurli pyysi Jumalalta apua, että rakastuisi, ja toive toteutui, Nemlander-Sjöberg kertoo.

Myös hänen toinen toiveensa toteutui.

– Gurli vaati, että Arvid lopettaa pirtun salakuljetuksen, vaikka anoppi piti sitä tarpeellisena lisätulona

Nemlander-Sjöberg kertoo, että Gurli on ollut hänelle ja muille Suvisaariston asukkaille esikuva.

Gurli, joka oli kotoisin maalta, opetteli aikuisiällä ajamaan venettä ja kalastamaan karikkoisilla vesillä. Vaikka epäilijöitä riitti, Gurli raivasi Pentalaan puutarhan, jonka antimia riitti lopulta myyntiin asti.

Miehensä kuoltua Gurli asui Pentalassa yksin 14 vuotta ympäri vuoden.

– Hän oli Suvisaariston Myrskyluodon Maija.

Gurlin kuoleman jälkeen tila päätyi Hugo och Maria Winbergs Stiftelse -säätiölle, joka pyörittää vanhainkoteja. Säätiö myi sen Espoon kaupungille.

Nemlander-Sjöberg tutustui Gurliin 80-luvulla, kun hän meni naimisiin miehensä kanssa, joka ajoi kauppalaivaa.

Yksi muistikuva on marttayhdistyksen kokouksista. Kokouksissa istuttiin ikäjärjestyksessä. Lämminhenkinen Gurli istui puheenjohtajan vieressä.

– Nyt, kun olen samanikäinen kuin Gurli oli Arvidin kuolessa, hänen elämäntarinansa on tullut entistä tärkeämmäksi.

Nemlander-Sjöberg on asunut Espoon saaristossa miehensä kanssa ympärivuotisesti 40 vuotta.

Kun hän jäi eläkkeelle Espoon sivistyspalveluista, hän kouluttautui oppaaksi ja hankki oikeuden kuljettaa veneellä matkustajia. Nyt hän opastaa ja vie matkailijoita saaristoon.

– Espoon saaristo on aika pieni. Dicksandista näkee jo ulkosaaret. Sitä tärkeämpää on, että saaristosta pidetään hyvää huolta, hän painottaa.

Nemlander-Sjöberg esittelee vielä lopuksi idyllisen Pentalanjärven, joka on Pentalan saaren keskellä.

Susanna Lönnqvist, Reima, Kerttu ja Tero Järvinen ja Asser Suontama ovat löytäneet kohdan, josta järveen pääsee uimaan.

Kara-koirakin kävi uimassa mutta ei halua enää uudestaan.

– Ajattele, että olemme maan toiseksi suurimmassa kaupungissa ja on näin hiljaista, Nemlander-Sjöberg sanoo kävellessään polkua, joka seurailee järvenrantaa.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut