Valokuvanäyttely esittelee museotiet – Johanna Erjonsalo ja Jetro Stavén antoivat äänen myös teiden varsilla asuville ihmisille
4
Huovintie, Köyliö, toukokuu 2020. Erjonsalo&Stavén: Köyliö oli yksi hankalimpia kohteita löytää kuvattavaa. Saimme Jukasta vinkin paikalliselta. Hänen ensimmäiset muistot museotiestä liittyivät koulumatkoihin. Köyliön Yttilä on perinteinen suomalainen pieni kylä, jossa kaupungistumisen aistii. Jukan Lada oli loistava lisä, jota ei voinut jättää käyttämättä. Lopputulokseen saimme haluttua Kaurismäki-tunnelmaa. Jetro Stavén ja Johanna Erjonsalo
Katso isompi kuvaFagervikintie, Inkoo, syyskuu 2019. Erjonsalo&Stavén: Inkooseen löysimme sosiaalisen median kautta paljon halukkaita. Benny valikoitui mielenkiintoisen taustansa ansiosta. Heidän sukunsa on asunut Fagervikissa 1800-luvulta lähtien. Benny vietti lapsuuden kesiään Fagervikissä, kunnes aikuisiällä muutti itse sinne asumaan. Bennyllä on kovien huumeiden käyttöhistoriaa ja vankilakierrettä, mutta hän on ollut kuivilla nyt 35 vuotta. Fagervikintie on satumaisen kaunis museotie erikoisen puustonsa takia. Siellä tuntee olevansa kuin keskellä Hobitti-elokuvaa. Jetro Stavén ja Johanna Erjonsalo
Katso isompi kuvaTaistelutantereentie, Vöyri, kesäkuu 2020. Erjonsalo&Stavén: Taistelutantereentie kulkee läpi taistelukentän, jossa käytiin Suomen historian verisin sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Vuonna 1808 Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan. Taistelun lopputuloksena Suomi siirtyi Venäjän vallan alle. Kuvattavamme Göran Backman oli erityisen innostunut aiheesta. Hän on Oravaisten historiallisen yhdistyksen puheenjohtaja. Vöyrin erityispiirre oli vahva ruotsinkielisyys. Meitä ei hyväksytty Vöyrin FB-ryhmään, koska emme osanneet vastata kysymyksiin ruotsiksi. Lopulta soitimme Vöyrin kunnanjohtajalle, joka vinkkasi sellaisesta kuvattavasta, joka puhui myös suomea. Jetro Stavén ja Johanna Erjonsalo
Katso isompi kuvaSaviselkä–Piippola-tie, Kärsämäki ja Siikalatva, elokuu 2019. Erjonsalo&Stavén: Liisa Luttinen, 86, Helena Kesti, 60, Pia Koskenkangas, 38 ja Remu Räisänen, 8. Vaihtelevuuden takia oli tärkeää saada projektiin kaikenikäisiä ihmisiä. Siksi toivoimme ja valitsimme kuviin myös perheitä ja sukulaisporukoita. Piippolassa saimme kameran eteen neljä sukupolvea. Museotiestä jäi mieleen sen mutkaisuus, joka tarinoissa ja muistoissakin toistui. Siellä oli oksentanut yksi jos toinenkin. Jetro Stavén ja Johanna Erjonsalo
Maakunnat: Johanna Erjonsalo ja Jetro Stavén kävivät kaikilla maan museoteillä ja antoivat äänen myös teiden varsilla asuville ihmisille.
Kangasalan Mobiliassa on 19. joulukuuta saakka esillä Tie vie – Museotiet suomalaisuuden peilinä -valokuvanäyttely, jonka tekijöinä ovat Johanna Erjonsalo ja Jetro Stavén.
Näyttelyssä tutustutaan Suomen kaikkiin 22 museotiehen, joiden historialle ja nykyisyydelle valokuvat tekevät kunniaa. Museoteiden varsilla asuvat ihmiset pääsevät myös kertomaan näyttelyn kautta, mitä tiet heille merkitsevät.
Johanna Erjonsalo sanoo, että museoteitä oli hauska kiertää. Ne ovat hyvin usein mäkisiä sekä mutkaisia ja kulkevat valtateiltä piilossa, keskellä perinnemaisemaa.
– Museotie on monelle hyvin tuntematon käsite vaikka niitä löytyy jokaisesta maakunnasta Päijät-Hämettä lukuun ottamatta. Niihin tutustuminen on loistava idea kotimaan matkailuun, hän vinkkaa.
Pariskunta Erjonsalo ja Stavén valokuvasi projektin kahden vuoden aikana päivätöiden ohessa lomia hyödyntäen.
– Päätimme alussa, että kuvaamme vain kesäisin, jotta teiden luonne tulee kuvissa parhaiten esiin. Teimme yhteensä kymmenen reissua, kilometrejä kertyi suunnilleen kymmenen tuhatta, he kertovat.
Museotie on monelle hyvin tuntematon käsite vaikka niitä löytyy jokaisesta maakunnasta Päijät-Hämettä lukuun ottamatta. Niihin tutustuminen on loistava idea kotimaan matkailuun.
Jetro Stavén kertoo, että he ajoivat jokaisen museotien päästä päähän vähintään pari kertaa varmistuakseen, että valokuvaan tulee tien oikea luonne. Kaikkea ei tiestä kuvaan saa, joten on pakko valita jokin luonteenomainen osa siitä.
Erjonsalo ja Stavén hyödynsivät kuvattavien ihmisten etsinnässä sosiaalista mediaa ja omia kontaktejaan.
– Joillakin teillä kuvattavia olisi ollut jonoksi asti, kun taas toisinaan kameran eteen ei meinannut löytää ketään. Tähän vaikutti yleensä se, oliko tien varrella asutusta, kuinka vireä kyläyhteisö tien varrelta löytyi ja kuinka merkittävä historiallinen arvo tiellä oli.
Näyttelyn Tie vie – Museotiet suomalaisuuden peilinä taiteilijat koki matkan aikana monenlaisia sattumuksia.
Museoteistä ehkä tunnetuin, Raatteentie, kosketti historiansa takia erityisen paljon Erjonsaloa ja Stavénia. He löysivät kuvattavaksi Raatteen Portti -museon johtaja Reima Haapojan, joka lähti heidän kanssaan esittelemään tietä. Reiman isä taisteli tiellä aikoinaan. Reimalla olikin edelleen muistona kaatuneen vihollissotilaan tikari.
– Kauhajoella sattui pieni kommellus. Museotie sijaitsee kansallispuistossa, ja ajoimme sinne Helsingistä nelisen tuntia. Kuvattavaa henkilöä ei kuitenkaan näkynyt missään. Kävi ilmi, että Kauhajoen keskustassa sijaitsee Museotie niminen tie, ja kuvattava oli luullut, että kuvaamme siellä. Jouduimme siis etsimään uuden kuvattavan, ja tekemään uuden reissun Kauhajoelle.
4
