Koripallo: EBT:n matalan kynnyksen ryhmät kiinnostavat, kertoo valmentaja Jukka Mäkinen.
Monissa joukkuelajeissa on ongelma saada seuraan yli kymmenenvuotiaita lapsia ja nuoria. Aiemmin lapsena harrastuksen aloittaneiden lajitaidot ovat niin paljon edellä, että lajin aloittaminen vanhempana on vaikeaa.
Koripalloseura EBT on halunnut muuttaa tätä käsitystä.
Seurassa pohdittiin noin kolme vuotta sitten, miten 2004–2006 syntyneiden poikien ryhmä saa uudet aloittaneet pelaajat pysymään mukana lajissa. Kynnys pysyä ikäkausijoukkueen mukana vaikutti korkealta.
– Ajatus, että koriksen voi aloittaa vain alakoulun ensimmäisillä luokilla tuntui väärältä. Päätimme perustaa oman matalan kynnyksen ryhmän, valmentaja Jukka Mäkinen muistelee.
Kevytkoriksen pelaamiseen on helppo tulla mukaan. Nykyään pojilla on kaksi ryhmää: Nuorempien ryhmä on tarkoitettu lähtökohtaisesti alakoululaisille, jotka pelaavat mataliin koreihin. Vanhempien ryhmä on yläkoululaisille ja sitä vanhemmille.
– Koska pojilla on isoja eroja fyysisessä iässä, yläkoululaiset voivat myös osallistua nuorempien ryhmään, Mäkinen kertaa.
Mäkisen mukaan toiminta on kasvanut ja kysyntää on riittänyt. Siksi tytöille on perustettu oma ryhmä. Kaikkiaan matalan kynnyksen korista pelaa tällä hetkellä noin 50 nuorta joko kerran tai kaksi viikossa.
– Ryhmällä ei ole kilpailullisia tavoitteita, vaan keskitymme taitojen kehittämiseen kunkin omista lähtökohdista, Mäkinen tiivistää toiminnan yhteen lauseeseen.
Muitakin arvoja toiminnalla on. Tyttöjen valmentaja Renée Böökin mukaan vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot kehittyvät luonnollisesti harjoittelun ohessa.
– Kilpajoukkueissa tavoite on erilainen kuin täällä. Meillä on hauskaa, kaikki kokeilevat ja nauttivat onnistumisista perustaitoja harjoitellessa.
Valmentaja Böök pelasi itse aina B-nuorten SM-sarjaan asti.
– Tämä on ollut antoisaa ja antaa itselle arkeen piristystä.
Anu Joshi on pelannut runsaan vuoden tyttöjoukkueessa kaksi kertaa viikossa. Hän nauttii erityisesti joukkueen hyvästä hengestä. Hän halusi vastata kysymyksiin englanniksi.
– On ollut mukavaa oppia heittämään ja kuljettamaan palloa. Mutta olen saanut täällä myös itseluottamusta puhua suomea, Joshi toteaa iloisena.
Pelikaveri Mette Matinen pitää korisharrastuksen parhaana puolena sitä, että on saanut uusia kavereita.
– Pelaamme myös koulussa välitunneilla usein korista. Täällä olen oppinut perustaitoja. Olen viihtynyt erittäin hyvin, Matinen todistaa.
Matalan kynnyksen joukkueet pelaavat lähinnä ystävyysotteluita ja toisinaan on pienimuotoisia turnauksia. Osa pelaajista on myöhemmin myös siirtynyt ikäkausijoukkueen kilparyhmään.
– Varsinkin pojissa on varsin eri lähtökohdista tulevia urheilijoita. Urheilullinen kaveri voi nopeastikin vielä oppia korista ja mennä eteenpäin. Täällä ei tarvitse jännittää, Mäkinen haluaa vielä painottaa.