Terveyspalvelut: Kaarina Nordqvist on kokenut Espoon terveyspalveluiden ongelmat. Nyt hän kertoo oman tarinansa ja vaatii päättäjiltä toimia.
Espoon terveyspalvelut ovat sekaisin jo nyt. Miten meidän käy, kun sote-uudistus toteutuu ja meitä ikäihmisiä tulee enemmän?
Tätä olen miettinyt, kun olen tehnyt tuttavuutta Espoon terveyspalvelujen kanssa ja yrittänyt saada apua useisiin vaivoihini.
Olen Kaarina Nordqvist, 74-vuotias eläkeläinen Espoon Matinkylästä. Jäin eläkkeelle 2010 tietotekniikkasihteerin ja -kouluttajan tehtävästä.
Moni espoolainen muistaa minut Espoon työväenopiston atk-opettajana. Opetin aikanaan tuhansia espoolaisia käyttämään tietokonetta.
Perussairauteni on nivelrikko. Olen saanut tekonivelet molempiin polviin ja vasempaan lonkkaan. Molemmat ranteet on myös operoitu.
Varsinainen lääkärikierteeni alkoi vuosi sitten, kun kompastuin kotona imurin johtoon ja kaaduin pahasti. Tuntui kuin joku olisi iskenyt puukon nivusiin.
Kivun syytä on selvitetty siitä lähtien. Matkan varrella on tullut myös lisää sairauksia ja ongelmia, joihin olen tarvinnut apua.
On todettu sydämen eteisvärinää, ja vatsasta on löytynyt ongelmia. Toimintakykyäni ovat alentaneet myös psyykkiset sairaudet.
Iso ongelma on, että terveysasemilta ei saa nopeasti apua jonojen vuoksi.
Jonot ovat olleet pahimmillaan kaksi kuukautta. Se on pitkä aika odottaa kipujen kanssa.
Koska julkiselle puolelle ei pääse, olen joutunut käyttämään tämän vuoden aikana yksityisiä lääkäripalveluja noin 3 000 euron edestä.
Olen onnellisessa asemassa, sillä saan läheiseltäni taloudellista tukea. Ilman sitä olisi vaikeaa.
Suurin hyöty yksityisellä käynneistä on ollut lähetteet, joita olen saanut julkiselle puolelle. Viimeksi sain jo kahden päivän päästä kutsun HUS:n fysiatrian poliklinikalle.
Toinen ongelma on se, että lääkärit vaihtuvat julkisella puolella jatkuvasti, julkisen ja yksityisen puolen tietojärjestelmät eivät kommunikoi keskenään ja hoito on sirpaleista.
On Apottia, Maisaa ja Omakantaa, jotka eivät keskustele keskenään.
Maallikon on vaikea ymmärtää lääkärien ja laboratorioiden lausuntoja. Kun yrittää saada tietoa omasta terveydentilastaan, tulee paljon hukkareissuja ja -soittoja. Se kuormittaa turhaan myös terveydenhuollon henkilöstöä.
Välillä on kulunut vuorokausia, ettei takaisinsoittojärjestelmä ole toiminut.
Minä ja monet muut ihmettelemme, miksei voida palata omalääkärijärjestelmään. Ei sekään ole kaiken kattava, mutta se koettiin aikanaan hyväksi.
Välillä ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Olin Kivenlahden terveysasemalla, josta lääkäri lähetti minut röntgenkuvaan Tapiolan terveysasemalle, kun Ompun röntgen ei ollut toiminnassa.
Tapiolassa sanottiin, että heillä ei ole röntgeniä, ja minut lähetettiin Leppävaaraan.
Leppävaarassa minua oltiin taas lähettämässä eteenpäin Kirkkonummelle.
Kun valitin, että en enää jaksa liikkua sauvojen, rollaattorin ja kipujen kanssa, kuva suostuttiin lopulta ottamaan.
Siinä vierähti kotiseutubussimatkalla kaikkiaan neljä tuntia.
En syytä hoitajia ja lääkäreitä. He tekevät parhaansa kovan paineen alla. Kaikki kiitos heille uutterasta työstä!
Poliitikkojen ja virkamiesten olisi syytä ryhdistäytyä. Puheita on pidetty riittävästi. Jotainhan asialle pitäisi tehdä.
Minusta me espoolaiset voisimme tehdä tästä yhteisen projektin: laitetaan Espoon terveyspalvelut kuntoon.
Siinä on politiikoille mahdollisuus näyttää, että he tekevät jotakin myös vaalien välillä.