Taidetta ei tarvitse mennä katsomaan museoon – Oletko jo bongannut Espoosta nämä yllättävät julkiset taideteokset? "Yksi seuraavista projekteista on tulossa Kivenlahteen"

Parhaimmillaan julkinen taide on osa ihmisten ympäristöä ja alueen identiteettiä. Taide tekee paikasta kutsuvan. Eri puolilla Espoota on julkisia taideteoksia, jotka edustavat myös ajallisia kerrostumia.

Kaupunginhallituksessa keväällä 2019 tehtyjen linjausten mukaan Espooseen hankittavan julkisen taiteen periaatteisiin liitetään neljä avainsanaa, jotka ovat laatu, kustannustehokkuus, osallisuus ja kokonaiskuva. Tavoitteena on eri taidelajeja ja -tyylejä kattavasti esittelevä kaupunki, joka kiinnostaa sekä asukkaita että matkailijoita.

– Julkisen taiteen mukaan ottamista rakennushankkeisiin harkitaan aina tarkoin, Espoon modernin taiteen museon Emman kokoelmien intendentti Henna Paunu sanoo.

Aika ajoin taidehankintojen yhteydessä on puhuttu prosenttiperiaatteesta. Silloin julkisten rakennusten toteutuskustannuksista 0,5–2 prosenttia käytetään taiteen toteuttamiseen osana hanketta.

Paunun mukaan Espoossa toteutetaan julkista taidetta osana julkista rakentamista, mutta tiukkaa prosenttiperiaatetta ei ole käytössä.

Merkittävimpiä julkisen taiteen hankkeita ovat olleet Espoon sairaalan taidehankinnat.

– Hanke toteutettiin yhdessä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Taloon tilattiin kuusi uutta taideteosta, mutta sairaalan tiloihin on sijoitettu yhteensä lähes 300 Espoon julkisen taiteen kokoelmaan kuuluvaa teosta.

Uusin iso hanke oli taideteoksen hankkiminen Espoon keskukseen. Vesa-Pekka Rannikon teos Vuo toimii maamerkkinä tyhjilleen jääneen kaupungintalon edustalla. Aukio on jo valmis, vieressä on uusia asuintaloja ja toisella puolen Espoonkatua tyhjä tontti odottaa tulevia rakentamispäätöksiä.

– Yksi seuraavista projekteista on tulossa Kivenlahteen. Siellä ulkotilaan metroaseman tuntumaan on tulossa taidetta, Henna Paunu kertoo.

– Julkisella taiteella parannetaan arjen laatua ja luodaan viihtyisyyttä vaikkapa julkisen ja kevyen liikenteen yhtymäkohtiin. Tästä ovat esimerkkeinä taidegraafikko Seela Petran Sinä päivänä -teos Tapiolan pyöräparkissa ja Lotta Mattilan seinämaalaukset ja veistos, Omilla jaloilla, Niittykummun metroasemalla. Taiteen avulla on luotu oma identiteetti myös jokaiselle uudelle metroasemalle.

Espooseen on emmalähtöisesti kehitetty uudenlainen tapa hankkia julkista taidetta. Esimerkiksi Weegeen naapurissa Kulttuurimajakka -rakennushankkeen työmaa-aidassa on nähty Personae mythologicae -teos, jossa kuvataiteilija Ilona Niemi nostaa esiin suomalaisia myyttisiä hahmoja.

Äskettäin Emman ja YIT:n yhteistyönä hankittiin tapiolalaiseen Tuultenristin työmaa-aitaan Ilona Partasen kymmenistä osista muodostuva, erilaisia tuulia kuvaava teos.

– Teokset eivät ole kertakäyttöisiä. Näitä teoksia tai niiden osia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää jossain toisessa paikassa, Henna Paunu sanoo. 

Matinkylä-seura on esittänyt, että alueen lukuisia alikulkuja piristettäisiin julkisella taiteella. Paunun mukaan idea saattaa edetä jo ensi keväänä. Muitakin alueellisia taidehankkeita on tulossa.

Intendentti Henna Paunu muistuttaa, että julkinen taideteos ei välttämättä ole erillinen objekti, vaan taideteos voidaan integroida muuhun rakentamiseen.

Pääkaupunkiseudulla asukkaat suhtautuvat julkiseen taiteeseen pääosin myönteisesti ja he haluavat sitä asuinalueilleen. He kokevat taiteen tuovan viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Espoolla ei ole erillistä julkisen taiteen budjettia, vaan rahat ovat hankkeiden sisällä, ja moni hanke jää ilman taidetta.

Ensi vuonna on kulunut 50 vuotta siitä, kun Espoosta tuli kaupunki. Sitä juhlistetaan myös julkisella taiteella.

Emman kokoelmassa on noin 3 000 teosta. Niistä noin 900 on sijoitettuna kaupungin ulko- ja sisätiloihin. Emman suojissa on myös Saastamoisen säätiön omistamat noin 2 600 teosta, Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön yli 5 000 teosta ja pian myös Collection Kakkoseen kuuluvia teoksia.

– Emma-kokoelman teoksia on sijoitettu eri puolille kaupunkia päiväkoteihin, kouluihin ja kaupungin toimitiloihin. Esimerkiksi Otaniemen Tekniikantien virastotalossa on paljon näitä teoksia. Alakerran kokoushuoneissa on Espoon järvien mukaan nimetyt kokoushuoneet ja niihin sijoitetut vesiaiheiset teokset etsittiin kaikki kokoelmasta, Henna Paunu sanoo.