Tulevaisuus: Julia Schalin ja Ada Eronen haaveilevat yliopisto-opinnoista Amerikassa.
Espoo tarjoaa loistavan mahdollisuuden pelata kahta lajia pääsarjatasolla.
– Tuskin missään muualla Suomessa on näin hyvät olosuhteet harrastaa kahta lajia kuin Espoossa. Jäähalli ja jalkapallokenttä ovat vierekkäin. Haukilahden lukiosta pääsemme tänne metrolla tosi kätevästi, Ada Eronen listaa.
Julia Schalin on lukion ensimmäisellä luokalla, Ada toisella.
Adalla alkaa Kiekko-Espoon naisten liigajoukkueessa peräti neljäs kausi, Julialla toinen. Tätä ennen he pelasivat poikien C2-ikäkausijoukkueessa Kiekko-Espoossa ja BJR:ssä.
– Poikien kanssa pelaaminen oli fyysisempää, mutta pelaaminen aikuisten ja kokeneempien naisten kanssa on taktisesti kypsempää. Ei ole niin paljon koheltamista, Julia valistaa eroa pelaamiseen poikien ja naisten pääsarjan välillä.
Naisten liiga alkoi syyskuun 11.
Julia ja Ada aloittivat jalkapallokesänsä Hongan B-tytöissä.
Molemmat pääsivät avaukseen runkosarjan viimeisessä koitoksessa, Vantaan PK-35-ottelussa. Seuraavassa ottelussa KuPSia vastaan Ada oli jo ylemmän loppusarjan ottelun avauksessa.
– Peleissä ei pisteiden valossa ole panosta, mutta meille nuorille pelaajille ne ovat hyvä näytön paikka. Honka pääsi viimeisenä joukkueena ylempään loppusarjaan. Hongan runkosarjan pisteet eivät riitä enää mitaleille.
Kun nuoret pelaajat siirtyvät ensimmäistä kertaa juniorijoukkueen tiloista edustusjoukkueen pukukoppiin, ero on kuin astuisi matkustajakodista viiden tähden hotelliin.
B-tytöillä ei Hongassa ole omaa nimikkopukukoppia. Nyt urheilijoita palvelee täyden palvelun ammattiympäristö tukipalveluineen.
– Onhan se hienoa, Ada naurahtaa silmät loistaen.
Tyttöjen mielestä jalkapallokentän ja jäähallin läheisyydestä on valtavasti hyötyä aikataulujen järjestämisessä. Kiitosta saavat myös valmentajat.
– Tämä ei onnistuisi, elleivät kummankin seuran valmentajat mahdollistaisi urheilemista kahdessa lajissa pääsarjatasolla. Olemme molemmat kovin kiitollisia siitä, että seurat kommunikoivat keskenään, jotta rasituksemme pysyy oikealla tasolla, Julia kiittää.
Poikien puolella kahden lajin harrastaminen loppuu yleensä jo teini-iässä. Naisissa on yleisempää pelata kahta lajia jopa pääsarjatasolla asti.
Riikka Sallinen os. Nieminen hallitsi peräti neljää lajia pääsarjatasolla. Tämän mailavirtuoosin lajivalikoimaan kuuluivat jääkiekko, pesäpallo, jääpallo ja kaukalopallo.
Hongan ja Kiekko-Espoon nousevilta tähdiltä ei puutu itseluottamusta. Tavoitteet olivat jo selvät kesän alussa.
– Molempien lajien harjoittelu palvelee kumpaakin lajia. Oikeastaan ei ollut yllätys, että pääsimme loppukaudesta pelaamaan Hongan edustusjoukkueeseen. Pelit kesällä menivät hyvin, itse olen U17- ja Ada on U18-maajoukkueringissä, Julia sanoo.
Lisäksi kumpikin kiekkoilee naisten U18-maajoukkueessa.
Kumpikin urheilija on saavuttanut ison tavoitteen jo alle kaksikymppisenä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
– Olisi kiva päästä Amerikkaan yliopistoon pelaamaan ja opiskelemaan, kumpikin lataa yhdestä suusta.