Museonjohtaja Maria Didrichsen vieraili Björn Weckströmin ateljeekodissa ja vaikuttui näkemästään niin, että nyt museon jokainen tila on täynnä taitelijan töitä – yksi niistä syntyi, kun epäluuloinen taiteilija pyysi punkkareita työntämään autoaan

Idea Björn Weckströmin näyttelystä Didrichsenin taidemuseossa syntyi neljä vuotta sitten, kun museon edustajat pääsivät vierailemaan taiteilijan ateljeekodissa Espoossa.

– Vaikutuin näkemästäni ja siitä, mitä taiteilija kertoi teostensa synnystä, museonjohtaja Maria Didrichsen sanoo.

Björn Weckström – Ihminen, kone ja koru -näyttely on laaja, sillä se levittäytyy museon jokaiseen tilaan.

Näyttelyssä on suurikokoisia pronssiveistoksia, veistoksia kivestä, lasista ja akryylista, purjekangasmaalauksia ja koruja.

Näyttely kertoo taiteilijan luomisvoimasta ja halusta kokeilla erilaisia materiaaleja. Taiteilija itse on valinnut nähtävillä olevat teokset. Näyttelyn ripustus noudattaa samaa ideaa kuin taiteilijan kotona, ja fyysinen ympäristökin on samankaltainen muun muassa siksi, että meri on molemmissa läsnä.

Olen romantikko ja yritän löytää materiaalin sielun.

Keskeisellä paikalla on suuri Ikaros-veistos, joka vie taiteilijan myyttiseen maailmaan.

Antiikin myytit kohtaavat Weckströmin teoksissa nykyajan tieteelliset saavutukset ja fantasiat – muun muassa avaruuden valloituksen, geenimanipulaation ja koneiden vallankumouksen.

Toisaalta veistoksen taustalla saattaa olla ihan arkipäiväinenkin tarina: Ajattelija syntyi taiteilijan kohtaamisesta punkkarien kanssa.

– Autoni akku oli päässyt huonoon kuntoon enkä saanut sitä liikkeelle kauppatorin pysäköintipaikalta. Näin nuoria, joilla oli kaikenlaisia frisyyreitä ja pyysin heitä tulemaan työntämään autoa. Siinä samalla he keskustelivat Hegelistä ja Wittgensteinista. Ajattelin, että ihmisiä ei pidä koskaan aliarvioida, Weckström kertoo.

Alakerran toisessa näyttelyhuoneessa on Weckströmin 1970-luvulla tekemiä akryyliveistoksia, joita ei juurikaan ole nähty julkisuudessa. Toinen näyttelyhuone on omistettu koruille.

– Akryyliveistokset olivat Amos Anderssonilla vuonna 1973, mutta näyttely ei silloin herättänyt huomiota kovin paljon, koska teokset eivät olleet kantaaottavia, Weckström toteaa.

Hämärässä huoneessa soi meditatiivinen musiikki, jonka on laatinut Cecilia Weckström.

Björn Weckström on alun perin valmistunut kultasepäksi. Hän onkin saanut kansainvälistä arvostusta korumuotoilijana 1960-luvulta lähtien. Taiteilija täytti viime vuonna 85 vuotta, ja sen kunniaksi Ville Jokela valitsi Kalevala Korun arkistosta saman verran koruja näyttelyyn.

Viime vuonna Weckström suunnitteli Kalevala-brändille uuden korun, Kultarailon. Tämä on 86. koru, ja korusarja on nähtävillä ja ostettavissa kahvion puolella.

Weckströmin läpimurto oli Kukkiva muuri -kaulakoru. Yksi hänen tunnetuimmista koruistaan on hopeinen Planetaariset laaksot -kaulakoru, joka nähtiin Tähtien sota -elokuvassa. Näiden lisäksi on nähtävillä Weckströmin suunnittelema, kaikkien aikojen painavin ja arvokkain Kalevala Korussa toteutettu kaulakoru, joka painaa 876 grammaa.

– Olen romantikko ja yritän löytää materiaalin sielun. Se näkyy parhaiten koruissa, Weckström sanoo.

Pitkäaikainen Italiassa työskentely on vaikuttanut suuresti taiteilijaan.

– Meillä on sellainen käsitys, että kivi on kovaa ja sitä on vaikea työstää.

– Pietrasantassa on satoja pieniä marmoripajoja, jotka tekevät vaikkapa Michelangelo-kopioita. Sain kokeilla marmorin veistämistä ja huomasin, että se on helppoa. Kysyin, saanko vuokrata veistämöstä nurkkauksen ja se sopi.

Pietrasantassa Weckström tutustui harmaaseen marmoriin, mutta nyt kivi on jäänyt.

– Seuraava teokseni on monumentaalinen, ulkotilaan sijoittuvat veistos, taiteilija suunnittelee.