Espoon saaristossa seilannut vanha rouva Tuulikki lähtee Lappeenrantaan – jäähyväismatkalla selvisi paitsi paatin dieselin kulutus myös se, että Helsingin edustalla on päällä täysi villin lännen meininki: "Itsekkyys näkyy merelläkin"

Syyskuinen päivä on lämmin. Tuulikki lepäilee Suomenojan satamassa peilityynen meren huomassa. Iltapäiväksi on luvattu tuulta 13 metriä sekunnissa.

Laiturilla aistii nostalgisen tunnelman. Vuodesta 2005 Espoon saaristossa liikennöinyt vesibussi Tuulikki vie 10-henkisen asiakasporukan Nokkalasta Pentalaan ja edelleen kauppatorille Helsingin keskustaan.

Se on Tuulikin viimeinen asiakasristeily Itämerellä. Vesibussi on myyty uudelle omistajalle Lappeenrantaan.

Ostajien määrä yllätti Tuulikin omistajan Juha Nybergin.

– Ostohalukkuudesta ilmoitti neljä henkilöä ja lopulta tehtiin tarjouskilpailu.

Vaikka Tuulikin kotisatama on Espoossa, pelastusrenkaissa lukee Helsinki. Siihen löytyy selitys.

 Helsingin edustalla on villin lännen meininki.

– Isäni Veikko Nyberg aloitti vesibussiliikennöinnin vuonna 1963 Korkeasaareen. Kotipaikkaa ei koskaan muutettu, vaikka yrityksen nykyinen kotipaikka virallisesti on Vantaa.

70-luvun lopulla Helsingin Vesibussit teki Espoon kaupungin kanssa sopimuksen liikennöinnistä. Vuodesta 1998 liikennöintiä toimintaa jatkettiin alihankintana.

Vuodesta 2005 lähtien Espoon kaupungin saaristoliikenteen sopimustoimittajana oli Veka Line, Juha Nybergin yritys. Sitten vuonna 2013 yritys hävisi kaupungin kilpailutuksen vajaalla 200 eurolla ja on toiminut siitä lähtien sopimuskumppanina tilausristeilypuolella.

Koronapandemia kuritti muiden muassa vesiliikenneyrittäjien elinkeinoa. Nyberg päätti luopua vesibussikalustosta, Tuulikista.

Toisen polven saaristoveneyrittäjällä on peilauspintaa merellä tapahtuviin muutoksiin.

Veneiden määrä on vesistöllä lisääntynyt Nybergin mukaan.

– Jahteja ja vesiskoottereita näkee enemmän. Varsinkin korona-aika lisäsi liikennöintiä merellä hurjasti.

Suppailijat, kanootit ja uimarit ovat pysyneet väyliltä pois. Uistinta perässään vetävät kalastajatkin ovat pysytelleet syrjempänä. Espoossa on hänen mielestään kuitenkin rauhallista. Toisin kuin Helsingissä.

– Helsingin edustalla on villin lännen meininki tänä päivänä.

Hyvää merimiestapaa Nyberg kaipailee.

– Itsekkyys näkyy merelläkin. Kapeikoissa ja laiturien lähistöllä kiihdytetään eikä piitata laitureilla parkissa olevista veneitä, jotka kärsivät aallokosta.

Vitivalkoiseksi merilintujen ulosteista värjäytynyt luoto on mustanaan merimetsoista. Ne ovat tulleet yhä lähemmäksi rantoja.

– Se on tirppa, jonka saisi hävittää kokonaan pois, Nyberg tuhahtaa.

Matka jatkuu Pentalasta Helsingin kauppatorille, missä vieraat hyvästelevät kapteenin. Tuulikki kääntää nokan kohti Espoota.

Tuuli on yltynyt. Aallot pärskivät Tuulikkia vasten ja tuulilasin pyyhkijät tekevät ahkerasti työtä.

– Merisäätiedotukseen ei voi enää luottaa samalla tavalla kuin aiemmin. Luvattu 15 metriä, voi todellisuudessa olla 17–18 metriä. Tuuli voi yltyä navakaksikin, mutta rantautuminen voi olla haaste isommallekin veneelle.

On käynyt niinkin, että risteilylle ei päästy. Se on kuitenkin Nybergin mukaan harvinaista.

Suomenoja ja voimalan piiput lähestyvät. Nyberg miettii, mihin 1 500 venettä siirretään, kun satamasta aikanaan luovutaan. Hän hämmästelee myös, miksi sataman edustalle pitää rakentaa tekosaari.

Tuulikki rantautuu kotisatamaansa. Se on niellyt tunnissa yhdeksän litraa dieseliä. Tankki on täytettävä, vielä kerran.