Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ulkoiluystävän tulo on espoolaiselle Lea Ala-Peijarille aina iso ilo – kävelyllä puhutaan kaikesta mahdollisesta uutisista puutarhanhoitoon

Vapaaehtoistyö: Keikka-avun tarve lisääntyy koko ajan.

Jupperissa asuvalle Lea Ala-Peijarille ulkoiluystävä Kirsti Kettusen saapuminen on yksi viikon tärkeimmistä hetkistä. Kun Lea Ala-Peijari tuntee vointinsa hyväksi, naiset lähtevät kävelylle Lean määrätessä vauhdin. Huonompana päivänä he jäävät takapihan vehreälle ja viihtyisälle terassille kahvittelemaan ja juttelemaan.

– Kävely on minulle ongelma, koska molemmissa lonkissa ja molemmissa polvissa on tekonivel ja selkääkin on leikattu. Viimeinen polvileikkaus epäonnistui, Lea Ala-Peijari kertoo.

– Kirstin kanssa on mukavaa keskustella ihan kaikesta. Puheenaiheet vaihtelevat ostoksista radiosta kuultuihin uutisiin. Omakotitaloon liittyvistä töistä ja pihan istutuksista keskustellaan myös.

Ala-Peijari ja Kettunen ovat olleet ulkoiluystäviä pari vuotta. Viime kesänäkin he tapasivat viikoittain koronasta huolimatta. Käytännössä naiset sopivat seuraavasta kerrasta aina tavatessaan – ensi viikolla samana päivänä samaan aikaan.

Lea Ala-Peijari asuu yksin, joten keikka-avun kautta tulevat ulkoiluystävät ovat hänelle tärkeitä. Keikka-apua koordinoi Ejy ry Kansalaistoiminnankeskus.

– Odotan tapaamisia aina kovasti. Ulkoilu katkaisee päivän kivasti. Olen luonteeltani sosiaalinen enkä tykkää olla paljon yksin. Onneksi täällä on mukavia ja yhteisöllisiä naapureita, Lea Ala-Peijari sanoo.

Ulkoilu katkaisee päivän kivasti.

Vaikka liikkuminen on vaikeaa, Lea Ala-Peijari haluaa olla mahdollisimman aktiivinen. Punttisalikin on tullut tutuksi.

– Opiskelen espanjaa ja korona-aikana tunnit järjestettiin etänä. Kuulun myös kirjaston ystävien hallituksen ja osallistun lukupiiriin. Katson myös tv:tä ja erityisesti saksankielisiä dekkareita, koska olen ammatiltani saksan- ja ruotsinkielen opettaja.

Kirsti Kettunen sanoo saaneensa auttamisen halun äidinmaidosta.

– Meillä oli erilainen perhe. Kehitysvammainen isoveljeni opetti minua paljon.

Jo 1980-luvulla Kirsti Kettunen oli vastaajana kriisipuhelimessa ja 1990-luvun laman aikaan yrittäjien kriisipuhelimessa. Nyt hänellä on 3–4 vakituista ulkoiluystävää, joita hän käy tapaamassa. Lisäksi hän voi lähteä punttisalille tai kulttuurikaveriksi.

– Tämä on elämää. Olen osallistuja, Kettunen sanoo.

Liikunta on lapsesta asti ollut Kettusen elämäntapa. Hän kävelee, käy salilla ja pelaa tennistä.

– Äidin neuvo oli, että älä Kirsti koskaan osta kotiin Lääkärikirjaa. En ole ostanut enkä myöskään googleta sairauksia. Kuuntelen aina ihmistä, joiden kanssa keskustelen ja siinä samalla opin vaikka mitä esimerkiksi sairauksista tai lääkkeistä.

Kettusen mukaan moni on kysynyt häneltä, miten vapaaehtoiseksi pääsee. Mahdollisuuksista ja kursseista pitäisi Kettusen mielestä tiedottaa nykyistä aktiivisemmin.

– Tänä vuonna olemme välittäneet jo noin 1 800 keikkaa ja ne pitävät sisällään monenlaisia tehtäviä. Avun kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta, keikka-avun koordinaattori Jukka Jaakola kertoo.

Tällä hetkellä keikka-avun kirjoilla on liki 150 ihmistä. Jaakolan mukaan tänä vuonna koulutetaan 50 keikka-apulaista lisää.

EJY ry:n Keikka-apu välittää kertaluonteista apua yli 65-vuotiaille omassa kodissaan sekä seniorikeskuksissa asuville espoolaisille.