Oppilaat ja opettajat ylistävät Pakankylän koulua, jossa on vain vajaat 60 oppilasta – lue Länsiväylän tet-harjoittelijoiden reportaasi koulusta, jossa kaikki tuntevat toisensa
2
Yhteisöllisyys on Pakiksessa käsin kosketelevissa. Pakankylän koulu on tärkeä koko Pakankylän alueelle. Iines Kotkas
Katso isompi kuvaPakankylän koululaisten kuvaamataidon työt ovat esillä käytävällä. Iines Kotkas
Koulut: Pakankylän vajaan 60 oppilaan koulu on kylän keskus.
Katja Airamo
| Päivitetty
Pellot ympäröivät pientä kyläkoulua. Piha on vielä tyhjä, oppilaita ei juuri näy. Kellon viisarit lähestyvät h-hetkeä, kun värikkäisiin ulkovaatteisiin pukeutuneita oppilaita alkaa saapua. Kaukana pellon reunustamalla tiellä näkyy lapsia kävelemässä reippaasti kouluun. Jokunen auto ja traktori ohittaa koulun.
Bussikin ilmestyy. Se pysähtyy koulun pysäkille. Ulos ryntää oppilaita. Muutama oppilas saapuu taksi- tai autokyydillä.
Kello soi ja lapset suuntaavat ulko-oville. Uusi koulupäivä on alkanut Pakankylän koulussa.
Pakankylän koulu, välitunneilla eri-ikäiset lapset leikkivät keskenään. Iines Kotkas
Kyläkoulun lyhyttä käytävää reunustavat naulakoissa roikkuvat ulkovaatteet. Seinillä on oppilaiden töitä kuvaamataidon tunnilta. Käytävän toisessa päässä on pieni ruokala. Vessat ovat ulkona. 3.- ja 4.-luokkalaiset ovat lukutunnilla. Toisessa luokassa on käynnissä 5.- ja 6.-luokkalaisten musiikintunti.
Käytävälle kantautuu vanhempien oppilaiden iloinen laulu. Siihen sekoittuu opettajan soittaman haitarin ääni.
Kello soi. Kaikilla on kiire ulos välitunnille. Ulkona leikitään kirkonrottaa ja kentällä on käynnissä jalkapallopeli. Myös pihan liukumäki ja karuselli ovat lasten käytössä.
– Välitunnilla pelataan ja leikitään yli luokkarajojen. Isommat oppilaat ottavat hienosti pienempiä mukaan, apulaisrehtori Päivi Iivonen kertoo.
Kyläkoulussa yhteisöllisyys on käsin kosketeltavissa. Se vahvistuu koulun yhteisissä laulutuokioissa, kuukaudenavauksissa sekä erilaisissa teemapäivissä. Annie Paakin mielestä Pakankylän erityisen hyvä yhteishenki johtuu siitä, että kaikki tuntevat toisensa.
Toissa vuonna kun Pakankylä oli Niipperin koulussa väistössä. Oppilaat ja opettajat huomasivat oman koulunsa hyvät puolet.
Opettaja Laura Mäkinen kertoo kokemuksestaan:
– Niipperissä huomasin, että Pakankylässä minulla on enemmän aikaa oppilailleni. Siinä näkyy pienten ryhmäkokojen positiivinen puoli.
Nuuksion ja Bodom-järven lähettyvillä Espoossa sijaitseva Pakankylän koulu edustaa pääkaupunkiseudun kyläkouluharvinaisuuksia. Iines Kotkas
Pakankylässä opiskelee vajaat 60 oppilasta. Luokka-asteita on yhdistetty yhdistelmäryhmiksi muilla luokilla, mutta 5.- ja 6.-luokilla oppilaita on oman luokan verran. Opettajia on koulussa vastaavasti normaalia vähemmän. Laura Mäkinen kertoo opettajan työstä kyläkoulussa:
– Pakankylässä ei ole varsinaisesti aineenopettajia, kuten isoimmissa kouluissa. Me hoidamme kaikki yhdessä. Pyöritämme koko palettia.
Oppilaat ja opettajat pitävät koulun pientä kokoa rikkautena.
– Koska koulu on niin pieni, tuntee kaikki, Selma Koljonen perustelee.
Apulaisrehtori Päivi Iivosen mielestä asiat hoituvat nopeammin ja toteuttaminen on helpompaa, kun oppilaita on vähemmän. Olipa kyse riidan selvittämisestä tai teemapäivän suunnittelusta.
– Pystymme järjestämään koululle teemapäivän niin, että istumme opettajanhuoneessa opettajien kanssa alas vaikka tunniksi. Isommassa koulussa se ei ole näin helppoa.
Pakankylän koulu on kylän keskus. Koulupäivien jälkeen vanhat ja nykyiset oppilaat kokoontuvat koululle leikkimään, pelaamaan ja viettämään aikaa. Talvisin kentällä luistellaan.
– Tajusin Niipperissä myös sen, kuinka uskomaton yhteisö tämä on tämä Pakis ja kuinka tärkeä koulu on koko Pakankylän alueelle, Laura Mäkinen sanoo.
Jutun kirjoittaja ja kuvaaja olivat Länsiväylän toimituksessa tutustumassa työelämään.