Marskiko taantumuksellinen? Museojohtaja paljastaa seikan, joka yllättää monet – "Voisi nykyään pitää jopa kestävän kehityksen kannattajana"

Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin kotimuseo juhlii Kaivopuistossa näinä päivinä 70-vuotista taivaltaan.

Marraskuun 1951 alussa avattu museo on säilyttänyt kuuluisan sotapäällikön ja presidentin muistoa halki vuosikymmenten.

– Tämä on eurooppalaisessakin mittakaavassa hyvin autenttinen, ammatillinen kotimuseo, jossa esineistöstä ehdoton valtaosa on alkuperäisiä, Mannerheimin itsensä käyttämiä. Jäljennöksiä ei siis ole tarvinnut museoon hankkia, kertoo museon tutkija Liisa Oikari.

– Esineitä on laskutavasta riippuen noin 2 000–3 000. Lisäksi erilaisia valokuvia on tallessa noin viisituhatta.

Alunperin Marskin kodista ei ollut tarkoitus tehdä museota lainkaan. Varsinaista museota suunniteltiin Itäisen Puistotien varrella sijaitsevaa Marmoripalatsia vastapäätä, mutta tästä hankkeesta luovuttiin jo vuonna 1957.

Suomalaisten kuva Mannerheimistä on muuttunut vuosien vieriessä melkoisesti.

– Olen varma siitä, että kun vietetään Mannerheimin 200-vuotisjuhlaa vuonna 2067, silloin ei enää keskitytä niinkään hänen henkilöönsä, vaan niihin historian vaiheisiin, joihin Mannerheim vaikutti, kertoo museon vt. johtaja Toni Piipponen.

– Tuleville sukupolville ei ole itsestään selvää edes se, kuka Mannerheim oli. Siksi tätäkin museota tarvitaan.

Mannerheim oli aikanaan yllättävästi varsin moderni mies.

– Häntä voisi nykyään pitää jopa kestävän kehityksen kannattajana. Hän ei esimerkiksi ostanut vaatteitaan vain vuodeksi tai pariksi, vaan kokonaisia vuosikymmeniä varten.

Museossa on runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi ruokasalin lattiassa on pienen messinkilevyn alla piilossa soittokellon nappi, jota Mannerheim vaivihkaa käytti, mikäli halusi pyytää juhlien aikaan tarjoilijan paikalle.

– Hän myös suunnitteli talossa pidetyt juhlat itse ja kirjoitti omin käsin vieraidensa nimellä varustetut pöytäpaikkakortit, Oikari mainitsee.

Etenkin nuorena Mannerheim oli innokas metsästäjä, sillä tämä oli ajan tapa hänen sosiaaliluokassaan.

Kaadetusta riistasta on esillä lähes kahden huoneen verran esimerkiksi Keski-Aasiassa kaadettujen eläinten sarvia, pääkalloja ja täytettyjä päitä.

Museossa poikkeaa aina silloin tällöin Mannerheimin elämään vankasti perehtyneitä kävijöitä.

– Joskus käy vieraita, jotka ilmoittavat heti, että he ovat lukeneet kaiken Mannerheimistä, eivätkä tarvitse lainkaan opastusta.

– Mutta kun vieraat kuitenkin ovat kuulleet oppaan kertomuksen, he myöntävät etteivät kuitenkaan tienneet ihan kaikkea Marskista, Piipponen myhäilee.

Onpa Mannerheim-museossa vietetty myös iloisia perhetapahtumia.

– Kerran hääpari tuli vieraineen suoraan vihkimistilaisuudesta museokierrokselle. Vasta kierroksen jälkeen koitti hääjuhlan vuoro.

Mannerheim-museo, Kalliolinnantie 14. Avoinna perjantaista sunnuntaihin kello 11–16.