Olotila: Raitin pysäkillä on torjuttu yksinäisyyttä ja nälkää jo 28 vuotta.
Hymy häivähtää miehen kasvoilla, kun hän sujauttaa pari leipäpussia reppuunsa Raitin pysäkin tuulikaapissa.
Mies ei tule sisälle asti, vaikka tarjolla olisi kakkukahvit Raitin pysäkin 28-vuotissynttäreiden kunniaksi.
Mutta astutaan peremmälle olotilaan, jota luonnehditaan ”matalan kynnyksen paikaksi”.
Joku lukee Länsiväylää keinutuolissa. Pöydissä käy puheensorina. Yksi juttuseuraa löytäneistä on leppävaaralainen Jorma Pukki.
– Käyn täällä melkein päivittäin ainakin lehdet lukemassa, Pukki sanoo.
– Ja saahan täältä aina silloin tällöin ruoka-apua. Kyllä se on pieneläkeläiselle tarpeen.
Kun aloitimme, oli iso lama ja Nokia irtisanoi suunnitteluporrasta. Joka puolella oli työttömyyttä.
Pukki kertoo, että tällä hetkellä rahasta on tiukkaa myös siksi, että hän peri kuolleen äitinsä asunnon ja perintövero on tulossa maksettavaksi.
Nyt sisään astuu lähellä Raitin Pysäkkiä asuva Merja. Hänkin löytää tuttuja ja kahvitteluseuraa.
– Kun olin työttömänä, kävin täällä melkein päivittäin. Näissä ruokajonoissa olemme tutustuneet, Merja naurahtaa.
Koronaepidemia on lisännyt monien yksinäisyyttä, kun virus on sulkenut palveluja ja lukinnut monet kotiin. Korona sulki myös Raitin pysäkin ovet kahteen otteeseen useaksi kuukaudeksi.
– En henkilökohtaisesti ole tuntenut yksinäisyyttä nyt korona-aikaan. Kaupungilla on tavannut tuttuja ja aina on saanut muutaman sanan vaihtaa, Merja kertoo.
Tätä nykyä Merja ehtii paikkaan harvemmin, sillä hän on saanut työharjoittelupaikan.
Raitin pysäkki avattiin sulkujen jälkeen nyt kesäkuussa ja porukka on pikku hiljaa löytämässä takaisin tuttuun ”olohuoneeseen”, kertoo Raitin pysäkin toiminnasta kesäkuussa vastuun ottanut Eero Laasonen.
Laasonen kertoo, että Raitin pysäkin kävijöistä suurin osa on eläkeläisiä, jotka kaipaavat henkireikää ja juttuseuraa.
Laasonen piipahtaa välissä Espoossa hävikkiruokaa jakavien tahojen etäpalaverissa.
Moni pienituloinen tai vähävarainen tulee Raitin Pysäkille hakemaan ruokaa.
– Tuulikaapissa on aina ainakin leipää, Laasonen sanoo.
Myös einesruokaa jaetaan kasseissa niiden tarpeessa oleville.
Laasosen mukaan jaettavaksi saatavan ruuan määrä on kuitenkin laskenut, koska yhä useampi kauppa pyrkii nykyään myymään vanhenemassa olevat tuotteet alennuksella itse.
– Kyllä ruoka loppuu välillä. Tarvetta olisi enemmän, Laasonen sanoo.
Olotila toimii vapaaehtoisvoimin. Tällä hetkellä ydinporukkaan kuuluu vajaat kymmenen vapaaehtoista.
Yksi Raitin Pysäkin kantavista voimista on keittiövastaava Sirkka Korpinen, joka valmistaa lahjoitetuista elintarvikkeista keskiviikkona tarjottavan lounaan. Maanantaina ja perjantaina Korpisen päivä alkaa puolestaan puuronkeitolla.
– Olen eläkkeellä ja rakastan keittiöhommia. Minulla on hyvää aikaa laittaa ruokaa ja puuroa, tiskata ja siivota, Korpinen kertoo.
– Meillä on yksi mies, joka kalastaa ja tuo meille tuoretta kalaa, josta saadaan tehtyä vaikka kalapihvejä. Meillä on hyviä vapaaehtoisia, Korpinen kiittelee.
Syntymäpäiväjuhliin saapuu myös Raitin pysäkin toiminnassa alusta asti mukana ollut Pirkko Laine, joka jättäytyi toiminnasta pois tänä vuonna.
– Kun aloitimme, oli iso lama ja Nokia irtisanoi suunnitteluporrasta. Joka puolella oli työttömyyttä ja täältä sai apua, jos sitä tarvitsi, Laine muistelee.
– Tarkoitus on ollut koko ajan pyrkiä lieventämään yksinäisyyttä. Kyllä tämä tarpeellinen on ollut.