Juoksuharrastusta voi jatkaa läpi talven – juoksukoulun opettaja antaa vinkit ja kertoo, mikä on juoksijalle pahin koiranilma

Takapuolesta se kaikki lähtee. Nimittäin voima, jota tarvitaan juostessa. Tarvitaan toki muitakin kehonosia, kuten keskivartalolihaksia. Kun keskikroppa pysyy kuosissa, ryhti säilyy juostessakin.

Kansalaisopiston rehtori, juoksukoulun opettaja Merja Sillanpää kuvailee pitkän matkan juoksijoita. Osa tulee maaliin rennosti selkä suorana. Jotkut taas raahautuvat maaliin etukenossa nenä kohti maata. Heillä on keskivartalo pettänyt.

– Oikea juoksutekniikka on kiistanalainen laji. Tärkeää on pitää lantio pystyssä, jolloin keskivartalo kannattelee, Sillanpää toteaa Loviisan Sanomille.

Hän myöntää itse tehneensä kaikki mahdolliset virheet aloittaessaan juoksuharrastuksen. Ainakin hän sortui aloittelijalle tyypilliseen mokaan, liian kovaan vauhtiin ja tiukkaan treeniin. Takareidet kipeytyivät ja lopulta kävely muuttui jäykäksi köpöttämiseksi.

– Juokseminen oli vain niin kivaa! Innostuin liikaa. Onneksi sain apua hyvältä fysioterapeutilta, Sillanpää muistelee.

Hän hurahti juoksuharrastukseen teini-ikäisenä urheilijapoikaystävän imussa. Myöhemmin juoksu vaihtui kilpasulkapalloon, jota hän viuhtoi kymmenen vuotta. Sulkistreeneihin kuuluivat luonnollisesti myös juoksulenkit.

Lasten synnyttyä jumppatreenitkin jäivät. Oli siis aika aloittaa jälleen juokseminen. Sitähän voi harrastaa milloin tahansa.

Sillanpäällä oli muistoissa ajat, jolloin jalka nousi kevyesti ja lenkki kulki kuin siivillä.

– Todellisuus oli jotain ihan muuta. Ensimmäinen kolmen kilometrin lenkki oli ihan karmeaa painajaista.

Viime syksynä Sillanpäätä jännitti hieman. Hän oli aloittamassa Loviisan kansalaisopiston juoksukoulun opettajana.

Sillanpää mietti, mahtaako kukaan ilmoittautua. Ehkä oli osittain koronankin ansiota, että juoksukoulukurssi täyttyi yhdessä päivässä. Osallistujissa on miehiä ja naisia. Ikähaarukka on alle kolmikymppisestä yli kuusikymppiseen.

– Varmaan ajateltiin, että ulkoharrastusta ei peruta koronan takia. Korona on lisännyt yleisestikin ulkoilun vetovoimaa, Sillanpää pohtii.

Kurssi alkoi syyskuun alussa johdantoluennolla. Sillanpää painotti kurssilaisille, että alussa pitää ottaa kevyesti.

Ihan alkuun vain käveltiin, ja hiljalleen alettiin juosta lyhyitä aikoja. Ensin oli enemmän kävelyä ja vähemmän juoksua. Hiljalleen rytmiä muutettiin päinvastaiseksi.

Nyt kurssilaiset juoksevat kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen kävellään reippaasti pari minuuttia. Yhteensä lenkkiin sisältyy jo 50 minuuttia juoksua.

– Kurssilaiset saavat viikoittain harjoitusohjelman. Siihen kuuluu yhteislenkki, jumppa ja venyttely. Lisäksi jokainen tekee kolme omatoimista lenkkiä ohjeen mukaisesti. Jos haluaa, voi yhden lenkin vaihtaa muuhun sykettä nostavaan harjoitukseen, kuten vaikka circuit trainingiin, Sillanpää kertoo.

Talvi tekee tuloaan. Miten ihmeessä pakkasessa ja loskassa pystyy lenkkeilemään? Pelkkä ajatuskin saa vilunväreet liikkeelle.

Sillanpään vetämä ryhmä ei ole kavahtanut sadetta tai viimaakaan. Kun pukeutuu oikein, voi lenkkeillä pakkasessakin.

– Kerrospukeutuminen on tärkeää. Pakkasella voi ihan hyvin juosta, jos vain suojaa korvat, kaulan, pään ja alaselän. Itse käytän myös säärystimiä. Pahin juoksukeli on kova tuuli ja sade. Silloin juoksuhousut kastuvat sateessa ja jäätyvät viimassa.

Ei ehkä ole ihme, että tärkeimmäksi varusteeksi Sillanpää mainitsee juoksukengät. Niiden pitää sopia yksilöllisesti juoksijan jalkaan.

– Merkillä tai väreillä ei ole väliä, Sillanpää huomauttaa.

Sillanpään ohjaamat juoksukoululaiset ovat ilmoittautuneet puolimaratonille Helsinkiin 11.6. Sillanpää on itse ollut aiemmin Helsingissä kannustamassa juoksijoita. Fiilis tapahtumassa on aivan fantastinen. Juokseminen kannattaa.

– Se lisää luovuutta, aivoterveyttä, vähentää stressiä ja ehkäisee keskivartalolihavuutta, Sillanpää luettelee.

Tämän jutun julkaisin ensin Loviisan Sanomat.