Tiede: Kalat ja nisäkkäät voivat kärsiä isojen alusten potkurimelusta. Melu on mereen päätyvää hukkaenergiaa, sanoo professori Kari Hyytiäinen.
Itämerta pidetään maailman saastuneimpana merenä. Rehevöitymisessä on tapahtumassa kuitenkin silminnähtävä käänne parempaan. Pinnan alla odottaa silti jo uusia uhkia.
Mutta ensin ne hyvät uutiset.
– Itämeren ravinnekuormitus alkoi vähentyä 1980-luvulla ja nyt on alettu nähdä viitteitä siitä, että meren tila voi parantua. Monet Itämeren rannalla asuvat ihmiset ja kalastajat ovat huomanneet meren tilan kohentuneen. Vesi on kirkastunut ja tietyt lajit, kuten rakkohauru ovat palanneet. Edessä on kuitenkin vielä pitkä tie, sanoo Itämeren suojelun ekonomian professori Kari Hyytiäinen Helsingin yliopistosta.
Mitä uudet uhkat ovat?
– Roskat, erityisesti mikromuovit ovat asia, mikä on noussut eteen. Niitä päätyy Itämereen hulevesien mukana.
Haitan mittakaavaa ei vielä tiedetä, mutta mikromuovien kautta eliöihin päätyy ympäristömyrkkyjä.
Mikromuovien kautta eliöihin päätyy ympäristömyrkkyjä.
Voiko Itämerelle syntyä samanlaisia merivirtojen kuljettamia roskalauttoja kuin esimerkiksi Intian valtamerellä?
– Itämerellä tämä on pienempi ongelma. Hylätyistä verkoista tulee kyllä ongelmia.
Toinen ongelma on näkymätön, mutta sen voi kuulla.
– Melu on hukkaenergiaa, joka päätyy mereen. Sitä syntyy etupäässä meriliikenteen isojen alusten potkureista. Tässäkään kokonaishaitan määrää ei tiedetä, mutta on viitteitä, että nisäkkäät ja kalat kärsivät. Ääni etenee vedessä nopeammin kuin ilmassa ja paine kasvaa koko ajan.
Mitä enemmän meriliikennettä, sitä enemmän melua.
– Melun torjumiseen on neljä keinoa. Reitit täytyisi suunnitella niin, että isoimmat rahtilaivat ja tankkerit ohjattaisiin ekologisesti herkimpien alueiden ohi. Toinen tapa on hidastaa vauhtia. Potkurit voisi korvata myös hiljaisemmilla.
Neljäs tapa on maasähkön tuonti satamiin.
– Silloin alusten ei tarvitsisi käyttää satamissa omia koneitaan, Hyytiäinen kertoo.
Helsingin Satama kertoi tällä viikolla että pian sekä Helsingin, Tukholman ja Tallinnan välillä kulkevat matkustaja-autolautat käyttävät satamissa maasähköä.
Vieraslajien määrä on kasvanut Itämeressä.
– Ne ovat jatkuva huolenaihe, jota on seurattava. Uusia lajeja on tullut jonkin verran ja ne korvaavat alueen alkuperäistä lajistoa. Muutokset ekosysteemiin voivat olla nopeita. Painolastivesien huolellinen käsittely on tehokas keino estää esimerkiksi simpukoiden kulkeutumista alueilta toisille.
Itämeren eläintulokkaat eivät ole Hyytiäisen mukaan kuitenkaan yksinkertainen asia.
– Itämeri on nuori, noin 10 000 vuotta. On vaikea sanoa, mitkä ovat alkuperäisiä lajeja, koska kaikki lajit ovat levittäytyneet alueella vasta hiljattain viimeisen jääkauden jälkeen. Osa lajeista on poistunut ja palannut nyt ilmastonmuutoksen vuoksi. Tästä yksi esimerkki on merimetso. Vaikea määritellä, miten niihin pitäisi suhtautua.
Itämeren parempi suunta on Hyytiäisen mukaan suoraa seurausta määrätietoisesta ympäristöpolitiikasta.
– Ympäristönsuojelusta on tullut yleisesti hyväksyttävää ja puhdas meriluonto koetaan tärkeäksi.
Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua?
– Iso öljyonnettomuus olisi katastrofi. Se vaikuttaisi kymmenien vuosien ajan. Voi tulla muitakin yllätyksiä.
Miten Helsinki on onnistunut Itämeren tilan parantamisessa?
– Viikinmäen jätevedenpuhdistamo on tekniikan huippua. Se on mittakaavaltaan valtava ja kerää jätevesiä jopa miljoonalta ihmiseltä.