Christina Holmberg, 18, esiteltiin Lucia-kilvassa tavalla, joka kertoo paljon aikansa Suomesta – "Hänen isänsä kaatui sodassa ja hänen isäpuolensa kuoli vuosi tämän jälkeen"

Lucian muistopäivän sisältö on vaihdellut paljon riippuen ajasta ja paikasta. Muistopäivällä on kristilliset juuret, mutta Lucialla on vahva asema myös kansanomaisissa perinteissä.

"Ehdokkaalla numero 2 on kuoppa leuassa, iloiset harmaanvihreät silmät ja tuhkanvaaleat kiharat. Hänen isänsä kaatui sodassa, kun hän oli pieni ja hänen isäpuolensa kuoli vuosi tämän jälkeen. Silti vapaa-ajallaan hän opiskelee tarmokkaasti osallistuakseen itsenäisesti ylioppilaskirjoituksiin."

Näin Hufvudstadsbladet esitteli vuoden 1955 Lucia-kilpailuun osaa ottaneen nuoren, 18-vuotiaan Christina Holmberg 16. marraskuuta 1955. Valtakunnallisen Lucia-kilpailun kutsu sekä ehdokkaiden esittelyt julkaistiin Hufvudstadsbladetissa aikana, jolloin Lucia toi valoa sodanjälkeiseen Suomeen.

Vaikka valon juhlan taustalla oli alkujaan katolinen pyhimyskalenteri, on juhlaan kietoutunut myöhemmin myös maallisia perinteitä. Yksi näistä perinteistä on Lucia-neidon valinta kilpailulla.

Lucia-neitoja on valittu vuodesta 1950, jolloin kruunattiin ensimmäinen lehtiäänestyksellä valittu Lucia. Hän oli helsinkiläinen Barbro Reihe, nykyisin Wallgren.

– Lucia edusti jälleenrakentamisen aikana toivoa ja uskoa parempaan, valoisampaan tulevaisuuteen, kertoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Fanny Reinikka.

Helsingin Sanomat uutisoi vuoden 1950 Helsingissä järjestetystä Lucia-juhlasta ja Barbro Reihen esiintymisestä ylistävään sävyyn:

Lucia-koru on muuttuvin osa, joka suunnitellaan vuosittain uudelleen.

Väitöskirjatutkija Fanny Reinikka

"Niin aikuiset kuin lapsetkin ihailivat vilpittömästi hieman ujon näköisenä hymyilevää Luciaa, kun hän vihreä seppele vaaleilla kiharoillaan kynttilät loistaen istui hienon hienolla, sinisellä joulutähdin somistamalla valtaistuimellaan kaksi neitoa jalkojensa juuressa." (HS 14.12.1950)

Valon juhla on sijoitettu joulukuun 13. päivälle vanhan katolisen pyhimyskalenterin mukaan. Pyhän Lucian päivä sulautui hyvin myös pohjoismaiseen kalenteriin.

– Lucian muistopäivä osui vanhan juliaanisen kalenterin mukaan vuoden lyhimpänä pidetyn päivän kohdalle. Lucia-neito yhdistettiin sen vuoksi auringonvalon lisääntymiseen ja päivien pitenemiseen”, Reinikka selventää.

Itse juhlan sisältö on vaihdellut paljon riippuen ajasta ja paikasta. Muistopäivällä on kristilliset juuret, mutta Lucialla on vahva asema myös kansanomaisissa perinteissä.

Juhlaperinteet matkasivat 1900-luvun alussa Suomeen Länsi-Ruotsista. Ensimmäiset todisteet Länsi-Ruotsin Lucia-juhlista ovat peräisin 1600-luvulta, ja juhlaperinne levisi ja yleistyi siellä kouluissa 1800-luvulla.

Juhla on saanut eri muotoja juhlijoiden sosiaalisen taustan mukaan. Maaseudun maatilalliset viettivät Lucia-juhlaa eri tavoin kuin yläluokan ihmiset herraskartanoissa ja pappiloissa.

– Se on hyvin monisyinen juhla. Aikanaan siihen liittyi hullunkurisia perinteitä, kuten 1700- ja 1800-luvun tienoilla esiintyneet kulkueet, joissa saatettiin keppostella. Nämä kulkueet tunnetaan nimellä lussegången.

Vaikka eri Lucia-perinteitä on yhdistänyt valo, toivo ja hyvän tekeminen, on joissain kansanperinteissä ”Lusse” nähty rumana ja sopimattomana hahmona.

– Joissain kertomuksissa Lucia on esiintynyt noitahahmona, joka liikkuu yöllä. Luciaksi nimittäminen ei aina ollut kunnia.

Suomen Lucia-kilpailujen taustalla oli 1950-luvulla kansallismielisyys ja sivistyneistön ihanteet. Kilpailukutsuissa nostettiin esiin hyveitä, joita ehdokkailta toivottiin.

Lucian tuli olla autuas hyväntekijä, joka antoi kasvot kaupalliselle Lucia-keräykselle. Katolisen pyhimystarinan mukaan Lucia antoi myötäjäisensä apua tarvitseville, mikä selittää pyrkimyksen hyväntekeväisyyteen.

Vaikka Lucia-keräyksiä järjestetään yhä edelleen, niiden painoarvo oli suurempi heti sodan jälkeen. Kun keräykset alkoivat, valtiolla ei ollut vielä sosiaaliturvan kaltaista järjestelmää vähäosaisten auttamiseksi.

Auttaminen oli järjestöjen ja yksittäisten lahjoittajien käsissä.

– Lucia-keräykset herättelivät ihmisiä yhteisölliseen sosiaaliapuun. Ne toimivat aikansa tulonsiirtoina, Reinikka toteaa.

Hyväntekeväisyyden lisäksi kilpailu arvotti osallistujien ulkonäköä. Hakijan toivottiin vastaavan pohjoismaalaista kauneusihannetta, johon kuuluivat vaaleat hiukset ja siro ruumiinrakenne.

Toiveet kauneudesta, hyvästä käytöksestä ja naimattomuudesta nousivat kilpailukutsuissa esiin, mutta vain rivien välistä.

– Vaikka kilpailukutsussa ei suoraan sanota, että täytyy olla kaunis, nuori ja siveellinen nainen, niin kyllä ehdokkaiksi etsittiin edustavia ja siveitä nuoria naisia, Reinikka vakuuttaa.

Kauneuskilpailut olivat vakiintuneet jo 1950-luvun Suomessa. Lucia-neidon valinta sopi hyvin Miss Suomen, Suomen neidon ja Pauligin Paula-tytön valintojen joukkoon. Kilpailuissa oli paljon samaa, mutta Lucia erottui silti valittujen joukosta.

– Kauneusihanteet muuttuvat, mutta Lucialla on aina se sama rooli, jota hän ilmentää.

Helsingissä järjestettävä Lucia-juhla on yksi kaupungin vanhimmista kaduilla näkyvistä virallisista juhlaperinteistä. Nykyisin Lucia kruunataan tutusti Tuomiokirkossa, mutta aluksi kruunaus tehtiin Svenska Teaternin lavalla.

Juhlakulkue on alusta alkaen taivaltanut myös Aleksanterinkatua pitkin. Reitti on elänyt vuosien saatossa.

Kulkueen järjestäminen ei ollut itsestään selvää 1950-luvun Helsingissä. Sodan jälkeen kaupunki vaati tarkat luvat, joiden myöntämiseen tuli täyttää tiukat kriteerit.

– Ajan byrokratia vaikeutti tapahtumien järjestämistä. Tarvittiin monta lupalappua kaupungilta. Tiukka linja jatkui 1990-luvulle saakka, vahvistaa Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe.

Lucia-kulkue ja valon juhla olivat osoitus kansalaisjärjestöjen aktiivisuudesta. Se merkitsi Kolben mukaan paluuta eurooppalaiseen kulttuuri-identiteettiin.

– Kansalaisten aktiivisuus oli sodan jälkeen tärkeää, kun kaupunkikulttuuria elvytettiin. Kansalaiset ottivat kaupungin jälleen haltuun. Tämä oli luontevaa jatkoa kaupungistumiselle.

Lucia-juhla ponnisti Suomessa ja myös Helsingissä ruotsalaisen kulttuurin perinteestä. Se sopeutui kivuitta suomalaiseen kulttuuriin ja muuttui nopeasti koko kaupungin juhlaksi.

Kolbe ja Reinikka näkevät yhtäläisyyksiä 1950-luvun ja korona-ajan Lucian päivän vietossa ja juhlan tarkoituksessa. Molemmissa ajoissa toivutaan kriisistä, ja Lucia tuo siihen symbolisesti toivoa ja valoa. Lisäksi Lucia-keräys tukee apua tarvitsevien arkea hyväntekeväisyydellä kriisien aikana.

Juhla on monella muullakin tavalla säilyttänyt menneisyyden merkityksensä.

– Nykypäivän Lucia-juhlassa monet näkyvät piirteet ovat pysyneet samana. Lucia-koru on muuttuvin osa, joka suunnitellaan vuosittain uudelleen, Reinikka kertoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut