Jokaisella itseään kunnioittavalla kunnalla on jo ilmastotavoite, mutta Espoo menee vielä pidemmälle – "Espoon tavoite on hieno", kiittelee Sitran kestävyysratkaisuista vastaava johtaja

Espoo hyväksyi alkusyksystä luonnonsuojelun toimenpideohjelman. Sen tavoitteena on muun muassa luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja kehittäminen.

Mitä tavoite käytännössä tarkoittaa, ja mikä sen merkitys on?

– Jokaisella itseään kunnioittavalla kunnalla ja yrityksellä on jo ilmastotavoite, mutta luontotavoitteet puuttuvat, avaa Sitran kestävyysratkaisuista vastaava johtaja Mari Pantsar.

Sitran tekemän selvityksen mukaan vain viidenneksellä kunnista on määritelty luontoon liittyviä eri tasoisia tavoitteita. Pantsar huomauttaa, että mitä aiemmin päätöksiä luontotavoitteiden suhteen tehdään, sitä hallitummin muutosta voi johtaa.

– Espoon tavoite on hieno, ja se tulee kaikille kaupungeille vastaan.

Kyse ei Pantsarin mukaan ole pienestä viherpiipertämisestä. Maailman talousfoorumin mukaan yli puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvaista monimuotoisesta luonnosta, ja kaikki välillisesti bruttokansantuotteesta.

Pantsar myöntää, että asia on vaikea jopa hänelle itselleenkin.

– Kuvittelen osaavani välillä asian, mutta kun puhun huippubiologien kanssa, huomaan, miten monimutkaisesta kokonaisuudesta on kyse.

Tyypillistä on, että ilmastomuutoksesta ja päästöistä sekä niiden vaikutuksista keskustellaan jo tottuneemmin kuin luontokadosta.

– Aina, kun tehdään jotakin, sillä on vaikutuksia luontoon. Negatiivisista vaikutuksista ei täysin päästä pois, mutta niitä pitää minimoida ja kompensoida.

Asiantuntijat käyttävät luontokadon yhteydessä termiä kokonaisheikentymättömyys.

– Kauhea sana, myöntää Mari Pantsar.

Käytännössä se tarkoittaa, että luontokatoa on pyrittävä pysäyttämään. Jos palasia, vaikkapa kosteikkoa, hävitetään rakentamisen alta, se on korvattava toisaalla vähintään samassa määrin.

Muutoksen keskellä olisi tärkeää, että arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat keskustelisivat luontoasiantuntijoiden ja biologien kanssa, Pantsar muistuttaa.

– Yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta on tehtävä läpileikkaavaa. Kun rakas lähiympäristö muuttuu, sitä on vaikea arvottaa.

Espoon haasteena on ollut kaupungin hajanaisuus. Pantsar kokeekin kaupungin tiivistämissuunnitelmat tärkeäksi Espoossa. Silti puiden ilmaa viilentävää ja puhdistavaa vaikutusta ei pidä hänestä unohtaa. Usein kaupunkeja suunnitellaan kuitenkin autoilun ehdoilla.

– Se tarkoittaa, että pitää olla teitä ja parkkipaikkoja, mutta ei ole järkevää, että ne valtaavat liikaa alaa.

Pantsar kertoo, että hänen luontosuhteensa on erittäin vahva. Nyt hän tekee työtä etänä, kotonaan Hollolassa, ja pyrkii viettämään tunnin päivässä metsässä.

– 10 metrin päässä alkaa metsä. Kuuntelen myös kirjaa tai työjuttuja ja kävelen.