Uskoisitko tätä? Vain reilut 100 vuotta sitten voita sai Espoossa leivän päälle vain jouluna – "Jos oli rahaa, kiisseliin ostettiin kuivattuja rusinoita"

Talomuseo Glimsin tupa on puettu jouluiseen asuun kertomaan siitä, millaista oli talonpoikainen joulunvietto 1800-luvun jälkipuolella.

Tupaan on katettu joulupöytä. Samat ruuat ovat säilyttäneet paikkansa monien perheiden joulupöydässä.

Pitkän ruokapöydän päitä hallitsevat leivät. Toisessa päässä on suuri, avainkuviolla koristeltu ruisleipä ja toisessa päässä leipäkeko, jossa on päällimmäisenä voisilmäpulla.

– Leipä oli puoli ruokaa, museo-opas Ninni Finnberg muistuttaa.

Jouluna pöytä notkui monenlaisista herkuista, koska arkena syötiin kuivattua leipää ja sen lisäksi keittoja, puuroja ja vellejä.

– Talot vertailivat keskenään, kuinka hyvin satovuosi oli sujunut katsomalla avainleivän kokoa. Joulun jälkeen avainleipä haudattiin viljalaariin. Siitä annettiin keväällä pala kyntämään lähtevälle miehelle ja hevoselle sekä paimeneen lähteville lapsille. lehmille ja lampaille. Loput leivästä murusteltiin kylvettävien siementen joukkoon. Kaikella tällä haluttiin varmistaa hyvä sato ja estää taloa kohtaavat onnettomuudet, Finnberg kertoo.

Glimsin tilan viimeisellä emännällä Aurora Lönnbergillä oli tapana leipoa jouluksi voisilmäpullia. Pulla on nytkin päällimmäisen leipäkeossa joka on joulupöydän koristeena. Leipäkeko syötiin vasta joulun jälkeen.

Talon emännän vastuulla oli laskea se, että ruokaa riitti seuraavaan satoon asti. Jouluna pöytä notkui ja silloin sai syödä heti lisäät, kunhan vatsaan mahtui.

Koska Espoo sijaitsee meren rannalla ja järviäkin on paljon, joulupöydässä oli erilaisia kalaruokia, lipeäkalaa ja suolasilakoita.

– Kotijuustoa tehtiin jo kesällä. Se kuivattiin ja laitettiin varastoon odottamaan joulua.

Liharuokina joulupöydässä olivat itse tehdyt makkarat, tytinä (lihahyytelö) ja kinkku.

– Joulukinkku on jouluruuissa uudempaa kerrostumaa. Joulupöydän liharuokana saattoi olla mikä tahansa paisti: pala hirveä, lammasta, jänis tai vaikkapa metso.

– Aurora-emäntä saattoi joulun aikaan valmistaa yhdeksän paistia, mutta vain yksi jäi omaan joulupöytään.

Talollisilla oli tapana tehdä joulutervehdyskoreja hyvän tahdon eleenä naapureille, joilla ei ollut asiat yhtä hyvin. Kenelläkään ei saanut jouluna olla nälkä.

Annan nimipäivä oli aiemmin 15. joulukuuta. Vanha viisaus kuuluikin: ”Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan.” Joulun alla myös leivottiin.

– Jouluna syötiin poikkeuksellisesti tuoretta leipää. Voita sai leivälle vain jouluna ja muina suurina juhlapäivinä.

Joulupuurona oli uuniohrapuuro. Mantelin sijaan puuroon piilotettiin ruskea papu. Sen lautaselle saaminen tiesi hyvää onnea.

Luumukiisseli oli joulun makea herkku. Kiisseli voitiin tehdä myös oman puutarhan kriikunoista.

– Jos oli rahaa, kiisseliin ostettiin mausteita ja kuivattuja rusinoita, Ninni Finnberg kertoo.

Joulu on valon juhla. Sähkövaloon tottuneen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää, mitä se tarkoittaa.

– Arkena tuvan yleisvalo tuli liedessä palavista puista. Kynttilöitä poltettiin vain jouluna.

Vihreä joulukuusi on merkki siitä, että kesä tulee. Oljesta tehdyt koristeet saavat hämärässä tuvassa kultaisen välkkeen. Kuusen oksille ripustettiin myös lankatonttuja.

– Kuusen koristeeksi oli tapana laittaa piparkakkuja, nekkuja ja omenoitakin. Käytännössä puolet koristeista syötiin ennen kuin kuusi vietin Nuutinpäivänä pois.

Joulusauna oli olennainen osa jouluaaton viettoa. Tapoihin kuului, että jokaisella oli yllään jotain uutta, kun saunan jälkeen asetuttiin joulupöytään syömään.

Ruokailun jälkeen kaikki leikkivät. Tyypillisiä olivat voimia ja tasapainoa mittaavat leikit sekä suutarin sohiminen ja paistisilla.

Talomuseo Glims on avoinna poikkeuksellisesti myös lauantaina ja sunnuntaina 18.–19.12. kello 10–16 ja muuten talvikaudella avoinna tiistaista perjantaihin kello 10–16 ja sunnuntaisin kello 11–16. Museo on suljettu jouluna 24.12.– 26.12., perjantaina 31.12. ja torstaina 6.1. Glimsin tupa on jouluasussaan 13. tammikuuta asti.