Petri Hast on matkustanut junassa yli kaksi miljoonaa kilometriä.
Valtionrautateillä on tapana saksia eläköityvän kravatti kahtia viimeisessä työvuorossa.
Konduktööri Petri Hastilla tuo päivä oli marraskuun alussa, kun hän oli hoitanut työvuoron Seinäjoelle ja takaisin Helsinkiin.
Tammikuun alussa hän jää eläkkeelle VR:ltä 36 työvuoden jälkeen. Työ on ollut mielenkiintoista ja vaihtelevaa, mikä on sopinut puheliaalle miehelle.
– Yhden kerran olen miettinyt työpaikanvaihtoa. Se oli 2010-luvulla, kun pelasin SM-tasolla biljardia. Kilpailut olivat viikonloppuisin, jolloin tarvitsin vapaata töistä. Vapaat järjestyivät, hän hymyilee.
Petri Hast on lähtöisin Perämeren rannikolta Kemistä.
Merkittäviä työllistäjiä paikkakunnalla olivat paperitehtaat, jotka tarjosivat töitä riuskoille tukinuittajille, myös Hastille.
Armeijan ja iltalukion jälkeen 22-vuotiasta nuorukaista kiinnosti työ rautateillä. Viikon varoitusajalla hän lähti Kemistä Helsinkiin, josta hänelle luvattiin asemamiehentöitä matkatavarapuolella.
– Isäni oli 30 vuotta töissä VR:llä, ja meiltä kotoa oli näköyhteys rautateille, hän kertoo Keski-Uusimaan haastattelussa.
Liikkuvassa asiakaspalvelutyössä ei tiedä työvuoron alkaessa, mitä tehtäviä eteen tulee.
Neljä kertaa Hastia on uhattu teräaseella, ja yhdeksän kertaa on tapahtunut pahin mahdollinen, henkilövahinko.
– Konduktööri on junassa se, joka todentaa junan alle jäämisen. Parasta terapiaa on ollut tapauksen puiminen työkavereiden kanssa, Hast miettii.
Vuosien kuluessa työvuorossa on osunut kohdalle Interpolin etsintäkuuluttamia rikollisia, päihtyneitä sekä uhkaavia matkustajia.
Kerran päihtynyt mies nukkui raiteiden välissä, jolloin juna ajoi yli.
– Mies selvisi tapauksesta kuin ihmeen kaupalla. Tavallisempaa on, että matkustaja on väärässä junassa tai hän on ajanut määränpäänsä ohi.
Korona-aikana lähijunissa on lisääntynyt päihteiden käyttäjien aiheuttama levottomuus.
Petri Hastilla on tapana edetä tilanteissa seuraavasti.
– Mieti ja tee yksi asia kerrallaan. Puhumalla asiat selviävät.
Hast on tehnyt rautateillä töitä 21 eri ammattinimikkeellä. Työtehtävien välillä hän on kouluttautunut tulevaan työhön.
– Alkuvuosina olin niin sanottuna heittomiehenä. Menin töihin sinne, missä tarvittiin tekijää. Olin muun muassa asemamiehenä Järvenpään rautatieasemalla. Kaikkea muuta olen tehnyt, mutta en ole ajanut junaa enkä toiminut pääjohtajana, Järvenpäässä asuva mies virnistää.
1990-luvun alusta lähtien hän on toiminut konduktöörinä kotimaan kaukoliikenteessä ja Helsingin ja Pietarin välisessä liikenteessä. Hän on matkustanut väliä tuhansia kertoja ensin Sibelius-junalla, myöhemmin Allegrolla.
– Tolstoi ajoi Moskovaan saakka, mutta VR:n henkilökunta jäi Vainikkalassa pois kyydistä, hän mainitsee.
– Tein myös päivystysvuoroja, jolloin määränpää saattoi olla missä päin Suomea. Rautatie etelästä pohjoiseen ja idästä länteen on tullut tutuksi.
Kun Allegro lopetti koronan vuoksi liikennöinnin Pietariin, hän siirtyi 1,5 vuodeksi konduktööriksi kotimaan lähi- ja kaukoliikenteeseen.
36 vuoden aikana maailma ja VR ovat muuttuneet.
VR on pilkottu Ratahallintokeskukseen, Traficomiin ja Väylään, ja töitä on ulkoistettu.
Allegro vie matkustajat Helsingistä Pietariin 3,27 tunnissa. Sibelius-junan aikana matka kesti lähes kahdeksan tuntia.
– Työkaverit ovat säilyneet mukavina. Heitä tulee eniten ikävä, Hast sanoo.
Hän on matkustanut työvuorossa junalla kaksi miljoonaa kilometriä. Matka on sama kuin kiertäisi 50 kertaa maapallon ympäri.
Työvuosien jälkeen on aikaa keskittyä biljardiin ja uintiharrastukseen.
Työasioista ei voi välttyä uimahallissakaan. Taannoin kotikaupungin altaassa ui samaan aikaan kymmenkunta entistä rautatieläistä.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaa-lehdessä.