Työurat eivät ole muuttuneet niin paljon kuin yleisesti ajatellaan.
– Edellisilläkin sukupolvilla oli sekä pätkätöitä että pitkiä työsuhteita, Itä-Suomen yliopiston dosentti Tapio Bergholm sanoo.
Pitkiä työuria tehdään nykyisin varsinkin valtion, kuntien ja isojen yritysten palveluksessa. Toki työtehtävät muuttuvat vuosien kuluessa.
– Sanotaan, että isot organisaatiot ovat jäykkiä, mutta se ei pidä aina paikkansa. Esimerkiksi HOK-Elanto on korona-aikana siirtänyt ravintoloiden työntekijöitä kaupan puolelle töihin, Bergholm huomauttaa Keski-Uusimaa-lehdelle.
Helsinkiläinen tutkija asui Järvenpäässä vuosina 1991–2016, jolloin hän oli mukana kunnallispolitiikassa sosiaalidemokraattien riveissä.
– Noina vuosina Järvenpäässä jäi eläkkeelle pitkiä työuria tehneitä ihmisiä. Tavallisia olivat 20 ja jopa 40 vuotta kestäneet työsuhteet.
Mauno Koivistokin teki nuoruudessa pätkätöitä.
Bergholm tekee parhaillaan elämäkertaa edesmenneestä presidentistä Mauno Koivistosta, joka toimi opiskeluaikana ahtaajana, kansakoulunopettajana ja ammatinvalinnanohjaajana.
– Osa-aikatöitä on tehty aina. Perinteisesti sesonkitöitä on tehty vuodenaikojen mukaan metsässä, maataloudessa ja rakennustöissä. 1970-luvulla sanottiin, että kotirouvat tekivät töitä sen verran, että saivat uuden takin.
Etelä-Suomea vaivaava työvoimapula koskee varsinkin ravintoloiden ja kaupanalan osa-aikatöitä.
Tapio Bergholmin mukaan tilanne johtuu etäopiskelusta korona-aikana.
– Opiskelijat ovat jääneet kotiseuduilleen, eivätkä hankkiudu töihin pääkaupunkiseudulle, hän selittää.
Eläketurvakeskuksen mukaan suomalaiset jäivät työeläkkeelle viime vuonna 61,5-vuotiaana. Se on runsaat kaksi kuukautta myöhemmin kuin vuonna 2018.
Vuonna 2025 työeläkkeelle on määrä siirtyä keskimäärin 62,4-vuotiaana.
Eläkeuudistuksen tavoitteena on pidentää työuria, vaikuttaa julkisen talouden kestävyyteen ja varmistaa tulevien työeläkkeiden rahoitus.
Tämä juttu julkaistiin aiemmin Keski-Uusimaassa.