Jouko Ollikainen odotti lapsena mummonsa kanssa maailmanloppua – sitä ei tullut, mutta Espoossa on nyt auki taidenäyttely, jota tuokin kokemus innoitti: "Mummumme maalasi meille lapsille, kuinka helvetin tulet syttyisivät lähimetsäämme"

– Taiteen tekeminen on minulle päivittäin toteuttamani intohimo, jonka kautta hahmotan ympäröivää maailmaa ja olemassa oloani, espoolainen graafinen suunnittelija, kuvittaja ja taiteilija Jouko Ollikainen sanoo.

Viime kesänä hän järjesti kotipihallaan olevassa 100-vuotiaassa sepän pajassa huikean suosion saaneen retrospektiivisen taidenäyttelyn.

Nyt pajassa on nähtävillä uusia teoksia ARMO – heijastuksia kadulta ja Sikstuksen kappelista -näyttelyssä.

Taiteilija on tehnyt omia tulkintojaan Sikstuksen kappelin teoksista ja huono-osaisten potreteista.

Teokset on piirretty ja maalattu musteella, rasvaliidulla, valkoisella puukynällä ja akryylimaalilla.

Uskonnolliset teemat ovat usein läsnä Ollikaisen teoksissa, koska hänellä on lestadiolainen tausta.

Pyydämme armoa, mutta olemmeko itse sitä valmiita antamaan?

Hän on käsitellyt teoksissaan ja viime kesän näyttelyssäänkin teemoja Itkevä Maria ja Arjen Joosef.

– Pitää armahtaa itsensä ja katsoa uteliaana, mitä syntyy. Vaimoltani olen saanut eväitä oman jäljen hyväksymiseen, Jouko Ollikainen sanoi kesällä.

Armo on askattuttanut taiteilijan mieltä viime aikoina. Kristilliset viittaukset ovat vahvasti läsnä myös uudessa näyttelyssä.

Viime kesänä taitelija tarttui vuosia sitten kirpputorilta pelastettuun kirjaan, jossa kerrottiin Sikstuksen kappelin restaurointityöstä Vatikaanissa ja maalausten palauttamisesta alkuperäiseen väriloistoon.

– En ole koskaan nähnyt kappelin maalauksia paikan päällä. Aiemmin olen kokenut Sikstuksen kappelin maalausten runsauden jotenkin uuvuttavaksi alkaa tarkemmin edes katsoa.

Kirjan kautta hahmot ja ilmeet alkoivat kuitenkin nousta esiin. Ne toivat mieleen samaa lopunajan pauhua ja kauhua, joka on Ollikaiselle tuttu tunne lapsuudesta.

– Muistin jälleen, kuinka 1964 kesällä odottelimme lestadiolaisen mummumme kanssa maailmanloppua. Mummo oli innoissaan, että nyt se viimeinkin tulisi.

– Mummumme maalasi meille lapsille, kuinka helvetin tulet syttyisivät lähimetsäämme – sellaiset jollaisia emme edes osaisi kuvitella. Näkisimme, kuinka syntiä tehneet naapurit lentäisivät helvetin liekkeihin. Näin mielessäni heti millaisen piirroksen siitä piirtäisin illalla. Lapsuuden viattomuudessamme veikkasimme jo varmoja helvettiin menijöitä, Ollikainen muistelee.

Käänteentekevä hetki oli se, kun Ollikainen maalasi vanhan puutarhapöydän kanteen tutumman osan Sikstuksen kappelin maalauksista –  sen, jossa Aatamin ja Jumalan kädet koskettavat toisiaan.

– Edessäni oleva jäljennös maalauksesta sai koko Sikstuksen kappelin tuntumaan yllättäen läheisemmältä. Samalla maalauksen kauhut alkoivat tuntua yhtä viattomilta kuin mummoni lopunajan visiot.

Taiteilija löysi lisää hylättyjä pöydän kansia, lankkuja ja puulevyjä ja hän jatkoi hahmojen maalaamista.

– Jäljensin niitä armottomasti kuluneisiin pintoihin. Armo ja armottomuus alkoivat pyöriä ajatuksissani.

Samalla Ollikainen tajusi, että arjesta jää paljon asioita näkemättä.

–  Mieleeni tulivat asunnottomat, pakolaiset ja kaikki ne, jotka ovat epäonnistuneet tai kohdanneet suuren tragedian.

– Sain ajatuksen ARMO-näyttelystä, jossa olisi heijastuksia Sikstuksen kappelista ja kadun varjoiselta puolelta. Pyydämme armoa, mutta olemmeko itse sitä valmiita antamaan?

ARMO-näyttely on avoinna 30. tammikuuta asti Luukintie 4:ssä. Avoinna tiistaista perjantaihin kello 16–19 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12–19.

Taiteilija kehottaa pukeutumaan lämpimästi, sillä pajassa saattaa olla armottoman kylmää.