Tämä mies tekee Suomen jäätiedotukset – "Sanasto on hioutunut vuosikymmenten aikana"

Meri: Patrick Eriksson tuntee Itämeren jääolot. Radiosta kuullaan hänen laatimiaan jäätiedotuksia.

Talvet ovat Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntijan Patrick Erikssonin mukaan nykyisin hyvin vaihtelevia.

– Tänä talvena ensijäätyminen tapahtui keskimääräistä aikaisemmin. Jopa harvinaisen aikaisin, kun sisäsaaristo peittyi uuteen jäähän jo joulukuun alussa. Yleensä se tapahtuu joulun ja uudenvuoden tienoilla, Loviisassa asuva Eriksson selvittää Loviisan Sanomille.

– Aikainen jäätalven alku ja Suomenlahden pintaveden suhteellisen alhainen lämpötila voivat vielä mahdollistaa ihan kelpo jäätalven. Nykyilmasto on kuitenkin osoittanut nopeita vaihteluita. Jos tammi–helmikuussa tulee hiemankin pidempi lauha jakso, voi kehitys tyssätä.

Eriksson tutkii ja seuraa työkseen jäätilannetta etenkin merenkulun tarpeisiin kaikkia mahdollisia havaintolähteitä hyödyntäen.

– Tietoa saadaan jäähavaintoasemilta, satelliittikuvista, jäänmurtajilta sekä satunnaisesti myös esimerkiksi luotseilta ja merivartiostolta, hän kertoo.

Jäätilannetta seurataan talven aikana päivittäin ja sen pohjalta laaditaan koko Itämeren kattava jääkartta, jäätiedotus sekä erilaisia ennusteita.

Tietoa saadaan jäähavaintoasemilta, satelliittikuvista ja jäänmurtajilta.

Esimerkiksi 7.1. tammikuuta päivitetyn tiedotteen mukaan "Läntisellä Suomenlahdella on sisäsaaristossa 5–20 cm paksua jäätä".

Yleisradion kanavilla luettava jäätiedotus on yksi vanhimpia radio-ohjelmia. Tiedotus on usein Erikssonin laatima.

– Jäätiedotuksia on välillä hankala laatia, kun pitää kiteytetysti antaa mahdollisimman havainnollinen kuvaus jäätilanteesta. Sama haasteellisuus tekee siitä myös hauskaa. Käytetty sanasto ja lausemuodot ovat hioutuneet vuosikymmenten aikana.

Oman vivahteensa jäätiedotuksen laatimiseen antaa sen kääntäminen myös ruotsiksi ja englanniksi.

– Kielen täytyy olla riittävän selkeä, jotta merkitykset vastaavat toisiaan kaikilla kolmella kielellä.

Etelärannikolla jäätalvet ovat entistä lyhyempiä.

Kotikaupunkinsa Loviisan jäät eivät Erikssonin mukaan juuri poikkea muusta etelärannikosta.

– Hästholmenin voimalan lauhdevedet kuitenkin vaikuttavat lähialueisiin. Loviisanlahden veden kiertosuunta on sellainen, että lahden itärantaa pitkin virtaa lauhdevettä pohjoiseen ja sillä puolella jäät ovat heikompia ja ohuempia kuin ennen voimalan aikoja. Myös voimalasta itään lauhdevedet vaikuttavat jäitä heikentävästi.

Liian heikoille jäille meneviä on Erikssonin mukaan vaikea saavuttaa minkäänlaisilla valistuspuheilla.

– Turhan moni saa tuntea uhkarohkeuden kovana opetuksena, jos avannosta selviää.

Aikaisimpia jäille menijöitä ovat yleensä pilkkijät. Heitä Eriksson ei kuitenkaan lähde nuhtelemaan, eikä myöskään 'oikeita' retkiluistelijoita.

– He ovat useimmiten olosuhteista ja riskeistä hyvin tietoisia ja ovat siksi myös hyvin varustautuneita. Pilkkijällä saattaa olla esimerkiksi vedenpitävä kelluntapuku ja luistelijoilla vesitiivis välikerrasto sekä varusteet myös avannosta ylös pääsemiseksi.

– Malttia ja harkintaa kannattaa kuitenkin noudattaa joka tilanteessa.

Eriksson on itse mennyt jäistä läpi vain kerran.

– Ja silloinkin tarkoituksella harjoitusmielessä.

Jääasiantuntija sanoo ilmastonmuutoksen näkyvän Itämeren jäätilanteessa.

– Koko etelärannikolla jäätalvet ovat keskimäärin entistä lyhyempiä. Jäät muodostuvat aiempaa myöhemmin ja sulavat aiempaa aikaisemmin. Kuten säässä, on ilmastonmuutoksen aiheuttama muutos merijään esiintyvyyteen hyvin vaikea erottaa normaalista vuosien välisestä vaihtelusta.

Eriksson toteaa, että vertailua on tehtävä kymmenien vuosien aikajänteissä. Noin 30 vuodessa keskimääräinen ensijäätyminen on myöhäistynyt muutamalla viikolla ja jäiden lähtö on aikaistunut parilla viikolla.

– Nykyään on myös entistä useammin jäättömiä tai lähes jäättömiä talvia. Sellainen koettiin meidän vesillämme viimeksi 2020, jolloin hieman jäätä pääsi muodostumaan vain sisälahtien rannoille helmikuun pakkasjakson aikana. Silloin ei Suomenlahdella jäänmurtoa tarvittu.

Nyt jäämurtajat ovat jo liikkeellä.

Eriksson on poiminut tilastoista tietoja siitä, millaisia jäänpaksuuksia kotipaikan vesiltä on enimmillään mitattu.

– Suurin löytämäni havainto on talvelta 1922, jolloin on mitattu 76 senttiä. Varmuutta siitä, mistä päin Loviisaa lukema on, ei ole.

Niin sanotun modernin merenkulkuajan, eli ajan jolloin kaikki suuremmat satamat on pidetty liikennöitynä ympäri vuoden 1971 alkaen, suurin paksuuslukema on talvelta 1985.

– Se oli 60 senttiä. Mittaus on tehty Valkon sataman edustalta.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Loviisan Sanomissa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut