Olvin tiedetään hyvin sijaitsevan Iisalmessa. Toki konsernilla on valmistusta monella muullakin paikkakunnalla. Yhtiön markkinointijohtaja Olli Heikkilä katselee kuitenkin maailmanmenoa Hämeentieltä Helsingissä. Jalkojen juuressa avautuu kaikkien ruoka- ja juomatrendien pesäke, Kallio.
Kallio ei ole aivan Berliini, mutta nyt trendeihin ujuttautuu virolaisen tytäryhtiön tekemä A. Le Coq Fassbrause – sekä sitruunan että verigreipin makuisena.
Uutuudessa on kyse 50 prosenttia alkoholitonta olutta ja 50 prosenttia mehua sisältävästä virvoitusjuomasta.
Fassbrause on berliiniläisen kemistin Ludwig Scholvien vuonna 1908 kehittämä oluen korvaaja.
”Eikös se ole jokin radler”, kysyy lähikaupan kassa tiedustellessani, löytyykö valikoimista tällainen 0,0-vahvuinen sekoitus.
Radler tarkoittaa perinteistä saksalaista oluen ja sitruunalimonadin fifty/fifty-sekoitusta. Tämä on kuitenkin alunperin jotain muuta. Se lähti liikkeelle Scholvien halusta tarjota pojalleen juomaa, joka maistui ja näytti oluelta.
Ainesosat ovat vettä, hiilidioksidia, alkoholitonta olutta tai mallasuutetta ja hedelmä- yms. uutteita – eri reseptien mukaan. Olvilla maut ovat siis punainen greippi ja sitruuna. Tytäryhtiö Virossa panee myös persikkaa.
Juoma on ollut osa omintakeista berliiniläistä olut- ja juomakulttuuria. Niin Berliiniä kuin vain voi olla! Paikallinen lempinimi on Sportmolle. Siitä löytyy esimerkiksi punainen vadelmainen versio. Tällä oli ystävänsä muinoisessa DDR:ssä. Fassbrause kuuluikin legendaarisen itäsaksalaisen Radebergerin sortimenttiin.
Trendin sijaan puhutaan renessanssista.
Aivan oikeaoppisesti Fassbrause tulee tynnyristä (saksaksi Fass). Sitä sekoitetaan myös alkoholipitoisen oluen joukkoon. Lasiin annosteltuna aito juoma on kerrassaan näyttävä – ei platku. Tämä on sukua berliiniläisten tavalle juoda mieto paikallinen vehnäoluensa vihreän tai punaisen grenadiinin kanssa.
Juomalla ei ole ainakaan vielä suomalaista nimivastinetta.