Tallenteet: Vanhojen filmien digitointi onnistuu yhä.
Kaappeja ja komeroita siivotessa esiin saattaa tulla läjäpäin vanhempien tai isovanhempien kuvaamia kaitafilmirullia.
Filmeille on todennäköisesti ikuistettu menneiden vuosikymmenten perhejuhlia tai lomamatkoja, mutta filmien katseleminen on nykylaitteilla mahdotonta.
Myös paikkoja, joissa esimerkiksi diakuvia ja kaitafilmejä voidaan muuttaa digitaaliseen nykymuotoon on harvassa.
Yksi niistä kuitenkin on Pasilassa Mtv3:n tiloissa toimiva Reel One Oy, jonka studiossa kaitafilmejä on digitoitu vuodesta 1995 lähtien.
– Vanhat kaitafilmit alkavat tulla ikänsä päähän, joten tokihan ne kannattaa tallettaa digitaalisiksi tiedostoiksi ajoissa. Ja harvalla on kotonaan enää edes projektoria, jolla filmejä voidaan katsella, kertoo Anssi Kallio Reel Onesta.
Kaitafilmien kulta-aika kesti 1980-luvun alkupuolelle saakka, jolloin Vhs-nauhurit syrjäyttivät filmikamerat. Siihen saakka kaitafilmaus oli käytännössä ainoa tapa tallentaa kotioloissa liikkuvaa kuvaa.
Huoltamaton projektori voi silputa vanhaa ja haurasta filmiä.
– Kaitafilmejä kuvataan yhä Suomessa jonkin verran. Pääosin ne ovat lyhytelokuvia tai sitten esimerkiksi taidealan opiskelijoiden filmejä, Kallio kertoo.
Monet näistä kuvataan nykyään negatiivifilmille, joka vaatii aina digitoinnin, jos niistä halutaan saada selvää.
– Lisäksi niissä ei ole pinnalla suojakalvoa, jolloin niitä ei muutenkaan kannata laittaa projektoriin.
– Myymme kuvaajille filmimateriaalia, mutta kuvattu filmi lähetetään sitten kehitettäväksi ulkomaille, esimerkiksi Berliiniin. Digitointi tehdään sitten Helsingissä.
Kokeneet harrastajat ovat joskus kehittäneet kaitafilmejä myös itse, mutta ne ovat olleet pääasiassa mustavalkoisia.
Kotiharrastajien kehittämät filmit ovat usein aidon rosoisia, koska ne on kehitetty esimerkiksi ämpärissä.
Paras tapa päästä kaitafilmiharrasteen makuun on hankkia käytetty filmikamera ja puhdistuttaa se ennen kuvaamista kunnolla.
– Myös vanhoissa projektoreissa on aina pölyä ja suoranaista likaa, joka pitää poistaa ennen filmien katselua, muuten vaarana on kaitafilmin naarmuuntuminen.
– Projektori kannattaa muutenkin huoltaa hyvin, ettei se silppua vanhaa ja haurasta filmiä, Kallio muistuttaa.
Omin neuvoin analogisten tallenteiden digitointi onnistuu maksutta myös tietyissä kirjastoissa.
Laajimmat mahdollisuudet tähän on keskustakirjasto Oodin digitointistudiossa Helsingissä.
Studiossa esimerkiksi videokasetit tallentuvat tietokoneelle, josta asiakas voi siirtää ne esimerkiksi omalle ulkoiselle kovalevylleen tai verkkotallennustilaan.
Äänitteet voi puolestaan tallentaa tietokoneelle tai suoraan usb-muistitikulle, sd- tai cf-muistikortille.
Videokasettien ja äänitteiden digitoiminen tapahtuu katselu- ja kuuntelunopeudella. Kaitafilmin digitoiminen tapahtuu huomattavasti hitaammin.