Nyt päästään tositoimiin, vihdoin, SPR:n vapaaehtoiset huokaisivat marraskuussa Tapiolan Tuulimäen väestönsuojassa.
Koulutusillassa harjoiteltiin sitomista.
Rasteja on viisi. Aikaa rastilla on kymmenen minuuttia. Toinen vapaaehtoisista avustaa, toinen tekee tarvittavat toimenpiteet loukkaantuneelle henkilölle. Lopuksi annetaan kotihoito-ohjeet.
– Vaihtoehtoja on useampia, ja niistä käydään keskustelua. Vieressä olevat tarvikkeet ovat vihjeitä. Joukossa voi olla hämäystarvikkeita, vetäjät kertovat.
Kyse ei ole lopputyösuorituksesta eikä hifistelystä, vaan maallikkotasoisten ensiaputaitojen ylläpitämisestä ja harjaannuttamisesta.
– Päätökset on tehtävä nopeasti. Voitte olla kekseliäämpiä, mutta vahinkoa ei saa aiheuttaa.
Sidontaillassa on maallikkojen lisäksi myös sairaanhoitajia ja lähihoitajia kehittämässä ammattitaitoaan.
– Huomaa, että tulee kömpelöksi. Ihmisillä on himo päästä harjoittelemaan. Välillä olimme ulkonakin pienryhmissä, kun se oli sallittua, vetäjät kertovat.
Kuvitteellisessa tilanteessa Nuuksion metsässä on veistelty haava. Veitsessä on tekoverta. Välillä maskeerataan haavoja, jotta tilanteet vaikuttaisivat aidoilta. Kananmunankuorista tehdään jopa kallomurtumia.
Tapiolan ryhmän vetäjän kipinä syttyi EA1 -ensiapukurssilla.
– Opettajan ammatissani tarvitsen ensiaputaitoja. Veljeni Kalle Kivimaa on toiminut Tapiolan ryhmässä jo aiemmin, entinen soukkalainen, nykyisin Tapiolassa asuva Maija Kivimaa kertoo.
Hänen havaintonsa mukaan kun ryhmään tullaan, siihen jäädään.
Espoossa on useita SPR:n osastoita. Asuinpaikan mukaan sitä ei tarvitse valita.
Viime kevään koronarokotusten loputtua vapaaehtoisista moni siirtyi Tapiolan ryhmään ja jäsenmäärä kasvoi.
Tuula Toikko-Laitinen on toiminut hoidon opettajana suurimman osan työurastaan. Hän opetti muun muassa ensiapua ja ensihoitoa. Hän koki Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnan luontaiseksi siirtyessään eläkkeelle.
– Olen opiskellut myös gerontologiaa, joten voisin olla myös vanhusten ryhmätoiminnassa aktiivisena, mutta tämä sopii minulle.
Mikään päivä ei ole Toikko-Laitisen mukaan samanlainen. Aina oppii uutta.
– En ole koskaan valmis.
Vuodenvaihteessa ryhmä alkoi harjoitella taas etänä Teamsin välityksellä.