Sosiaalityössä on havaittu, että suomalaisten kokemat ongelmat keskittyvät alueellisesti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiedottaa.
Erityisesti mielenterveys- ja velkaongelmat, köyhyys, työttömyys sekä elämänhallinnan ja asumisen ongelmat keskittyvät alueellisesti.
Tiedotteessa tarkennetaan että huono-osaisuus voi kasautua esimerkiksi tiettyihin vuokrataloihin ja lähiöihin.
Nämä tiedot ilmenevät THL:n tutkimuksesta, jossa selvitettiin kuntien sosiaalityön ammattilaisten näkemyksiä huono-osaisuuden keskittymisestä ja alueellisen eriytymisen ongelmista.
Pääkaupunkiseudulla huono-osaisuus liittyy erityisesti asumiseen, esimerkiksi asunnon saamiseen ja saadun asunnon pitämiseen, THL tiedottaa.
Muualla Suomessa painottuvat alueittain varsinkin mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyvät ongelmat.
Sosiaalityön asiantuntijoita pitäisi myös kuulla.
Pekka Karjalainen
Viime vuosina on kiinnitetty huomiota huono-osaisuuden siirtymiseen sukupolvelta toiselle.
– Ilmiö näkyy myös sosiaalityössä. Sote-uudistuksen myötä lähipalvelut voivat loppua joiltain alueilta kokonaan, mikä voi ruokkia kehitystä edelleen, THL:n erityisasiantuntija Pekka Karjalainen sanoo.
– Sosiaalityön ammattilaisten mukaan kunnissa ja jatkossa hyvinvointialueilla pitäisi vaikuttaa eniten mielenterveysongelmiin, päihteiden käyttöön ja asunnon saamiseen. He arvioivat, että pystyvät itse vaikuttamaan näistä parhaiten asunnon saamiseen, Karjalainen pohtii THL:n tiedotteessa.
Sosiaalialan ammattilaiset kokevat kasaantuneeseen huono-osaisuuteen vaikuttamisen hankalaksi.
Vaikutusmahdollisuudet omaan asiakaskuntaan koettiin kohtalaisiksi, mutta heikoiksi varsinkin koko alueen tilanteeseen.
Parhaiten sosiaalityön ammattilaiset katsoivat voivansa vaikuttaa asiakkaiden hyvinvointiin, taloustilanteeseen, harrastus- ja liikuntamahdollisuuksiin.
Vastaajista kuitenkin vain alle kolmannes piti sosiaalityön vaikutusmahdollisuuksia näihin hyvänä tai melko hyvänä.
Heikoiten sosiaalityön ammattilaiset kokivat pystyvänsä vaikuttamaan tuloeroihin, työllistymiseen, rikollisuuteen ja alueen turvallisuuteen.
Sosiaalityön hyviksi toimintamalleiksi koettiin ehkäisevän toimeentulotuen rohkea käyttö riittävän varhain, jalkautuva työ asiakkaiden kanssa ja asiakkaiden pariin sekä erilaiset yhteisasiakkuudet talous- ja velkaneuvonnassa tai työllisyyspalveluissa.
– Sosiaalityön toiminta-alueet pitäisi rajata riittävän pieniin maantieteellisiin alueisiin, jotta sosiaalityön ammattilaiset voisivat tehdä sujuvammin yhteistyötä paikallisten toimijoiden, kuten järjestöjen ja seurakuntien kanssa, Karjalainen sanoo THL:n tiedotteessa.
– Sosiaalityön asiantuntijoita pitäisi myös kuulla aiempaa enemmän kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa, jotta alueellista huono-osaisuutta voitaisiin vähentää sen tiedon avulla, jota ammattilaisilla on.
Asuinaluekohtaisen tiedon avulla voidaan tehdä huono-osaisuuden ja alueellisen eriytymisen ilmiöitä näkyviksi sekä vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun, asuntopolitiikkaan ja palveluiden saatavuuteen, THL tiedottaa.
– Tulevilla hyvinvointialueilla on seurattava alueellisesti keskittyneen eriarvoisuuden kehittymistä ja sitä, millaisilla toimilla ongelmia voidaan vähentää, THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto kertoo.
– Tarvitsemme myös sosiaalipoliittista keskustelua siitä, miten alueellisesti painottuneet sosiaaliset ja terveydelliset vaikeudet saadaan vähenemään, Kivipelto arvioi THL:n tiedotteessa.