Noin 5 000 espoolaislapsella ei ole harrastusta, tähän haetaan nyt muutosta tuomalla maksuttomia harrastuksia kouluihin

Harrastamisen Suomen malli on opetus- ja kulttuuriministeriön hanke, jonka päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Tältä pohjalta Espoo on luomassa omaa Harrastuspolkua, jonka tavoitteena on, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi ainakin yksi mielekäs harrastus. Valtaosa harrastusryhmistä on tarkoitettu 3.–10. -luokkalaisille.

Harrastukset viedään sinne missä lapset ja nuoret ovat eli pääasiassa kouluille, kirjastoihin ja muutamaan nuorisotilaan.

– Harrastukset voivat olla mitä vaan ohjattua toimintaa. Toteuttajat hankitaan kilpailutuksen kautta, ja se järjestetään jälleen keväämmällä. Tavoitteena on, että tarjonta pohjautuu lasten ja nuorten toiveisiin, projektipäällikkö Kimmo Sillanmikko sanoo.

Tällä hetkellä palveluntuottajia on mukana 39 pääasiassa lähiseuduilta. Kilpailutuksen kautta toivotaan löytyvän lisää erilaisia toiminnan tarjoajia.

Kouluilla on jo nyt erilaisia liikuntaryhmiä, joten Harrastuspolkuun kuuluvat ryhmät tarjoavat taiteisiin, käsillä tekemiseen, koodaamiseen ja pelaamiseen keskittyviä harrastusmahdollisuuksia.

– Tavoitteena on saada mahdollisimman monipuolinen kattaus, viestintäsuunnittelija Alli Alho kiteyttää.

Harrastukset voivat olla mitä vaan ohjattua toimintaa.

Sillanmikon mukaan Espoossa tilanne on aika hyvä, koska monella lapsella ja nuorella on ainakin yksi harrastus. Liki kaksi vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan Espoossa on kuitenkin noin 5 000 lasta ja nuorta, joilla ei ole yhtään harrastusta. Se on noin 10 prosenttia heistä, ja luku on sama kuin valtakunnallisella tasolla.

– Meillä Espoossa erityisenä tavoitteena on tavoittaa nämä 5 000 lasta ja nuorta, joilla ei harrastusta vielä ole.

Miksi kaikki eivät harrasta? Sillanmikon mukaan helpoiten nimettäviä syitä ovat etäisyydet, perhetausta, fyysiset tai muut kyvykkyyden esteet tai se, että heillä ei ole suomen- tai ruotsin kielen taitoa.

– Olemme pyytäneet ja toivoneet, että tarjolla on myös harrastuksia, joihin voi osallistua kielitaidosta huolimatta.

– Harrastuksen hinta voi olla yksi osallistumisen este. Voi olla, että lapsi harrastaa jotain, vaikka hänellä ei olisi mahdollisuuksia ykköstoiveensa, esimerkiksi jääkiekon harrastamiseen.

– Harrastuspolkuun kuuluvat harrastukset ovat maksuttomia kaikille. Tavoitteena on, että kukaan ei jää yksin, Alli Alho huomauttaa.

Harrastaminen on mahdollista koulupäivän yhteydessä. Syyslukukaudella kouluissa toimi yhteensä 20 harrastusryhmää ja kirjastoissa 5. Alhon mukaan kevätlukukauden alattettua on jo perustettu lisää ryhmiä.

Espoossa on 89 koulua.

– Toivottavasti ensi syksystä alkaen jokainen koulu on päässyt mukaan Harrastuspolkuun.

Uusista harrastusmahdollisuuksista on tiedotettu Wilman kautta, ja Alhon mukaan ryhmät ovat täyttyneet todella nopeasti.

Apuna tiedon levittämisessä ovat olleet myös verkkosivut, some ja alkuvuodesta työn touhuun pääsevä etsivä harrastustoiminnan koordinaattori. Hän tekee yhteistyötä koulujen kanssa niin että ne oppilaat, joiden erityisesti toivotaan pääsevän harrastuksen alkuun, löytävät ryhmät.

– Harrastuspolun ryhmät antavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia harrastuksia. Minkään asian ennakko-osaamista ei tarvitse olla, sillä tavoitteena on löytää harrastamisen ilo ja oma juttu, Alli Alho muistuttaa.

Espoo on saanut Harrastuspolkua varten hankerahoitusta vuodeksi kerrallaan. Valtio on tosin lupautunut rahoittamaan harrastusmallia ”tästä ikuisuuteen”.

– Valtion tuella pystymme perustamaan joka kouluun 1–2 ryhmää. Olisi hienoa, jos tähän toimintaan saataisiin rahaa myös Espoon kaupungilta. Tämä ei ole kallis investointi, koska yhdenkin lapsen tai nuoren syrjäytyminen tulee todella kalliiksi, Kimmo Sillanmikko sanoo.

Toimintaan kuuluu jo nyt omarahoitusosuus, mutta jos ryhmiä halutaan saada enemmän, niin tarvitaan myös enemmän rahoitusta kaupungilta.