Nuoret: Syömishäiriöiden nopea yleistyminen huolettaa.
Syömishäiriöt ovat lisääntyneet ja jo sairastavilla oireilu on vaikeutunut. Asiantuntijoiden mukaan voidaan puhua jo ”syömishäiriöepidemiasta”.
Husin lasten- ja nuorisopsykiatrian yksiköissä syömishäiriödiagnoosin saaneiden, hoidossa olevien potilaiden määrä on vuosina 2018–2021 lisääntynyt 67 prosenttia lastenpsykiatriassa ja 69 nuorisopsykiatriassa, kertoi Syömishäiriöliiton Etelä-Suomen alueyhdistys äskettäin.
Hus syömishäiriöyksikössä yli 13-vuotiaiden nuorten sekä aikuisten parissa työskentelevä psykologi Monica Ålgars vahvistaa, että syömishäiriöt ovat olleet kasvussa. Ilmiö on huomattu muuallakin maailmassa.
– Sitä on pähkäilty kansainvälisessä tutkijayhteisössä aika paljon, mitkä kaikki tekijät tähän vaikuttavat ja mikä on koronan rooli.
Koronalla on selvästi ollut vaikutusta, vaikka syömishäiriöiden lisääntyminen alkoi jo ennen sitä.
Ålgarsin mukaan etenkin kevään 2020 tiukat lockdown-tyyppiset rajoitukset lisäsivät syömishäiriöoireilua ja pahensivat monella oireita.
– Arjen struktuuri muuttui tai puuttui kokonaan. Moni koki stressiä, huolta ja epävarmuutta. Jo entuudestaan tiedetään, että ihmisen muu psyykkinen vointi heijastuu syömishäiriöihin.
Syömishäiriöoireilu on lisääntynyt etenkin teini-ikäisillä. Nuoren elämässä liki kahden vuoden korona-aika on ollut pitkä jakso.
– Sosiaalisen elämän pienentyminen myös saattoi heikentää tukea, jota syömishäiriöinen nuori saa lähipiiriltään, ja ehkä hoidossakin oli muutoksia, käyntikertoja oli harvemmin tai vertaistukiryhmät peruttu, Ålgars jatkaa.
Hänen mukaansa moni on kokenut koronarajoitusten keskellä jopa ahdistavan hankalaksi sen, ettei ole päässyt harrastuksiin ja liikkumaan.
– Moni nuori on kuvannut sitä, että kun joutui jäämään kotiin, alkoi ajatella, että pitää rajoittaa syömistä ja liikkua itsekseen. Monella syömishäiriöoireilu alkoi silloin.
Husissa hoidetaan vaikeimmista syömishäiriöistä kärsiviä, joilla voi olla esimerkiksi alipainoa, oksentamista tai ahmimista.
– Hoitoon kuuluu syömisen korjaamista, mutta myös ajatusmallien ja tunteiden työstämistä.
Ålgars korostaa ennaltaehkäisyn merkitystä.
– On tärkeää varmistaa, että erikoissairaanhoidon resurssit riittävät, mutta yhtä tärkeää on, että kun oireilu alkaa, siihen pystyttäisiin perusterveydenhuollossa tai kouluterveyshuollossa puuttumaan nopeasti.
Mihin asioiden vanhempien pitäisi kiinnittää huomiota?
– Jos nuori alkaa kotona välttää joitain ruokia tai perheen kanssa yhdessä syömistä. Jos hän puhuu kielteisesti kehostaan, tai alkaa treenata pakonomaisesti ja ahdistuu, ellei pääse liikkumaan, Ålgars listaa esimerkkejä.
Hänellä ei ole yksinkertaisia vastauksia siihen, miksi osa nuorista voi entistä huonommin.
– Suorituspaineet ovat nuorilla ihan hurjat, hän kuitenkin toteaa.