Suomalaiset ovat rikkinäinen kansa ja ruotsinsuomaiset vielä enemmän – Milka Hakkaraisen palkitussa esikoisdekkarissa rikokset selittyvät menneisyydessä vaietuilla tapahtumilla

Palkinto: Milka Hakkaraisen palkitun esikoisdekkarin tapahtumat sijoittuvat ruotsinsuomalaiseen yhteisöön.

Suomen Dekkariseuran parhaan kotimaisen esikoisdekkarin kunniakirjalla palkittu Milka Hakkaraisen Ei verta rantaa rakkaampaa (Myllylahti 2021) tarttuu harvinaiseeseen aiheeseen: omalaatuiseen ruotsinsuomalaiseen yhteisöön Skutskärin pikkukaupungissa.

Päähenkilö, entinen rikostoimittaja Rosa Riemunen pakenee menneisyyttään Ruotsiin. Rosa on saanut töitä Gävlessä ilmestyvästä Uutissuomi-lehdestä, jonka uskollisimpia lukijoitaSkutskärin ruotsinsuomalaiset ovat.

Toisena päähenkilönä on poliisina työskentelevä Jan(i) Peranto, joka myös pakenee taustaansa ja yrittää kaikin keinoin peittää suomalaisjuurensa. Ollakseen ruotsalaisempi Jani pudottaa nimestään i:n pois.

Jani Perannolle Skutskär on Skitskär (paska), josta hän on muuttanut Tukholmaan. Ulkopuolisuuden ja alemmuuden tunteet ovat tavallisia niin Janille kuin muillekin ruotsinsuomalaisille.

Hakkarainen on asunut ja työskennellyt 13 vuotta Skutskärissä. Kirjassa hän luo psykologista jännitettä hyödyntämällä tunteitaan ja kokemuksiaan ruotsin kielestä ja ruotsinsuomalaisuudesta.

–  Ruotsin kieli sujuu nykyään mukavasti, mutta äidinkielellä kirjoittaen pystyn ilmaisemaan itseäni juuri niin kuin haluan.

Osa on jopa suomalaisempia kuin suomalaiset Suomessa.

Hakkarainen on myös itse kirjoittanut ruotsinsuomalaiseen lehteen ja tavannut työssään ruotsinsuomalaisia.

– Sitä kautta ruotsinsuomalainen kulttuuri ja mentaliteetti alkoivat kiinnostaa. Ihmisten suhtautuminen siihen vaihtelee.

– Osa on ylpeä siitä, että heillä on juuret Suomessa ja he haluavat pitää kiinni suomalaisuudesta. On ollut kiehtovaa keskustella ihmisten kanssa, jotka puhuvat ruotsia, mutta samalla he julistavat olevansa suomalaisia. Osa on jopa suomalaisempia kuin suomalaiset Suomessa. Tapasin myös niitä, jotka häpesivät suomalaisuuttaan ja jotka eivät ikinä halua puhua suomea julkisesti.

Dekkarissa tapahtumat alkavat vyöryä Janin sukulaisen hautajaisista. Janin isoäiti Rauha käyttäytyy muistotilaisuudessa sekavasti ja kertoo tietävänsä, mihin hänen kauan sitten jäljettömiin kadonnut miehensä Otto on haudattu.

Seuraavana aamuna Rauha löydetään hukkuneena merenrannasta.

Rosa ja Jani selvittelevät tapahtumia tahoillaan ja välillä nyreästi tietojaan vaihtaen. Nykypäivän tragediat alkavat selittyä asioilla, joiden lähtökohta on vuosikymmenten takana. Kipeistä asioista on tapana vaieta.

Hakkaraisen dekkarin mukaan suomalaiset ovat rikkinäinen kansa – ja ruotsinsuomaiset vielä enemmän. Tunteet turrutetaan viinalla ja saunasta saa lohtua. Toisen polven ruotsinsuomalaiset joutuvat kysymään, keitä olemme ja mihin kuulumme.

Tuntojen tulkkina dekkarissa toimivat sitaatit lauluista, jotka peilaavat suomalaisten syvintä olemusta.

Esikoisteos syntyi pitkän ajan kuluessa. Kirjoittamisessa oli pitkiä taukoja, koska Hakkarainen kirjoitti välillä novelleja.

– Minua ei niinkään kiinnosta se, miten rikoksia tehdään, vaan se, miksi ihmiset tekevät rikoksia. Mitä on siellä ihmisen pimeällä puolella, Hakkarainen sanoo.

Syksyllä 2019 Hakkarainen päätti lähettää käsikirjoituksen kustantamokierrokselle, ja Myllylahdelta tuli vastaus nopeasti.

– Kun päätös dekkarin julkaisemisesta oli tehty, minua alkoi jännittää, miten täällä siihen suhtaudutaan. Palaute on kuitenkin ollut hyvää, Hakkarainen tunnustaa.

Myllylahden lisäksi Hakkarainen sai alkuvaiheessa tukea kirjailija Katariina Heikkilältä.

– Hän antoi hyvää palautetta ja puuttui tekstin epäuskottaviin kohtiin.

Hakkarainen sanoo olevansa tunnustuksesta tosi otettu.

– En voinut koronan vuoksi pitää julkkareita ja kirjan ruotsinsuomalaisten teemojen ja sävyn takia jännitin, mahtaako se löytää lukijoita. Vuoden esikoisdekkari -kunniakirja on siis ilman muuta esikoiskirjailijavuoteni kohokohta ja tärkeä kannustin tulevia kirjoitusprojekteja ajatellen.

Kirjailijan toinen teos Maa kauhein isien ilmestyy helmikuussa ja jatkaa esikoisdekkarissa esiteltyjen hahmojen tarinaa.

Espoolaisen Myllylahden julkaisema kirja sai Vuoden esikoisdekkari -tunnustuksen kolmannen kerran neljän vuoden sisällä.

Esikoisdekkarin kunniakirjan ovat saaneet myös Tuire Malmstedt ( Pimeä jää, 2018) ja Pekka Hyyti ( Tummat pilvet eilisen, 2019).

Mikä on se menestysresepti? Kustannuspäällikkö Niina Within mukaan Myllylahdella on satojen julkaistujen dekkareiden ja tuhansien vastaanotettujen käsikirjoitusten pohjalta hyvä tuntuma siihen, mikä lukijoita puhuttelee ja kiinnostaa.

– Olemme myös avoimia ja ennakkoluulottomia – jos itse tarina ja sen jännite on vahva, voi tekstin mahdollisia ongelmakohtia hioa ja työstää. Kustannustoimittajalla on suuri rooli, kun hän antaa kirjailijalle eväitä tarinan kirkastamiseen.

Myllylahti saa vuosittain satoja käsikirjoituksia. Niistä noin 150 on dekkareita.

– Uusia tekijöitä – usein esikoisdekkaristeja – voimme ottaa vuosittain vain muutaman mukaan konkaridekkaristiemme rinnalle. Hakkaraisen teos erottui vahvasti edukseen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut