– Hyvät kuluttajat. Minulla olisi teille pieni pyyntö; olisiko teidän mitenkään mahdollista vaikka esim. kuukauden ajan ostaa pelkästään aitoja merkkituotteita kaupasta?
Näillä sanoilla aloitti lehmätilan emäntä Sari Rouvinen Facebook-päivityksensä lauantaina. Hän toivoi, että kuluttajat eivät ostaisi mitään kaupan omia tuotteita. Eli ei Kotimaista, Pirkkaa tai Xtraa, vaan Arlaa, Valiota ja Juustoporttia. Toiveen syynä on tuotteiden niin alas painettu hinta, että tuottajalle ei jää mitään käteen.
– Näillä kaupan tuotteilla tapetaan viimeisetkin liha- ja maitotilat Suomesta.
Tekstin suosio yllätti Rouvisen täysin: tätä kirjoittaessa alkuperäistä julkaisua on jaettu noin 14 000 kertaa ja sillä on lähes miljoona katselukertaa.
– Positiivisten viestien määrä oli jotain niin sanoinkuvaamatonta! Kuluttajat eivät tienneet tästä asiasta mitään. Yhdelläkin maitotölkillä voi muuttaa maailmaa, Rouvinen kertoo puhelimitse.
Myös kielteistä palautetta ja jopa vihaisia viestejä on tullut.
Suomalaisten pitäisi oppia, että ruoka ei tule kaupasta.
Emäntä Sari Rouvinen, Piiroomäen maatila
– Sohaisin muurahaispesään ja olen valmis ottamaan vastaan sekä hyvät että huonot uutiset, Rouvinen kuittaa negatiiviset viestit.
Emäntä korostaa ymmärtävänsä, ettei kaikilla ole varaa ostaa kalliimpia merkkejä eikä hän muutenkaan halua kritisoida ihmisten valintoja.
– Kukin syö mitä haluaa. Myös kotimaiset juurekset ja marjat ovat tarpeellisia lihan ja kananmunien tuotannon lisäksi, hän toteaa.
Rouvinen pyörittää Piiroomäen maatila -nimistä maito- ja lihatilaa Kiteellä Pohjois-Karjalassa. Maidon tila myy Arlalle ja lihan Atrialle.
Ongelmana kaupan omissa merkeissä on Sari Rouvisen mukaan tapa, jolla ne kilpailutetaan mahdollisimman halvoiksi.
– Kun kauppa on saanut kaupat aikaiseksi esim. Valion kanssa purkkimaidosta, se ensin kysyy hinnat ja sitten ilmoittaa, jotta teidän täytyy myydä vaikka 10 senttiä halvemmalla kuin viimeksi, tai kauppa vaihtaa toimijaa ja ostaa maitonsa vaikka Arlalta, Rouvinen sanoo päivityksessään.
S-ryhmän päivittäistavarakaupan johtaja Sampo Päällysaho kertoo, että hinnan lisäksi kilpailutuksessa ratkaisevat tuotteen laatu ja saatavuus. Hänen mukaansa suurin osa kaupan merkkien kilpailutuksesta ”osallistumalla valikoimajaksoittain tarjouksen jättämisellä ja sitä mahdollisesti seuraaviin neuvotteluihin”. Osa kilpailutuksesta on sähköistä huutokauppaa.
– Se on täysin läpinäkyvä, täysin rehti ja kullekin tavarantoimittajalle tasapuolinen huutokauppa.
Päällysahon mukaan tavarantoimittajalla – eli esimerkiksi meijerillä – on huutokaupassa mahdollisuus parantaa tarjoustaan, jos huomaa kilpailijan tarjonneen halvemmalla.
– Tavarantoimittaja päättää kaikissa tilanteissa itse, haluaako se parantaa tarjoustaan vai ei. Joku voi olla toista kykenevämpi täsmentämään hintojaan. Kauppahan ei sitä keskustelua käy, vaan kukin toimija huutokauppavälineen kautta.
Arlan hankintajohtaja ja Suomen meijeriyhdistyksen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen kuitenkin sanoo, että meijereillä ei ole varaa jättäytyä kilpailun ulkopuolelle vaan kaikki ovat mukana.
– Kaupan omat merkit tulivat hyllyihin ja kasvoivat räjähdysmäisesti vuosina 2013–2014. Ne edustavat maidoissa jo puolta tai yli puolta kaikista myydyistä maidoista. Sitä ennen niiden merkitys oli hyvin paljon pienempi. Myös Arla on mukana (kilpailutuksessa), koska kaupan omien merkkien rooli on maitomarkkinassa tällä hetkellä niin suuri.
Kilpeläisen mukaan kilpailutuksessa on parikin ongelmaa: Ensinnäkin tarjoushinnat pitää lyödä lukkoon useita kuukausia ennen kuin sopimus alkaa, joten nopeisiin kustannusten muutoksiin ei pystytä reagoimaan. Toisekseen sopimukset ovat jopa vain muutaman kuukauden pituisia, mikä vaikeuttaa suunnittelua isoilla tuotantolaitoksilla.
Ongelmaa ratkoo parhaillaan elintarvikemarkkinavaltuutettu, jolta odotetaan esitystä vielä tässä kuussa.
Tuottajat eivät Sari Rouvisen mukaan tiedä, minkä merkin purkkiin esimerkiksi maito pakataan. Maidontuottaja vain saa meijeriltä korvauksen tuotteestaan.
Arla on Sami Kilpeläisen mukaan nostanut tuottajahintaa viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa jo pari kertaa, vaikka korotuksia ei ole saatu kokonaan markkinoilta. Silti korvaus ei Rouvisen mukaan riitä enää edes kattamaan kuluja, joten tuottajat tinkivät omasta hyvinvoinnistaan.
– Ne ketkä pystyvät, ottavat lisää velkaa. Tilan pyörittäminen velkarahalla ei ole järkevää, mutta se on pakko, jos mielii jatkaa. Ei pysty itselle ostamaan mitään, kaikki menee navettaan. Eläimille ostetaan syömiset ja tällaiset, mutta itselle ei ole mitään. Ei ole lomamatkoja tiedossa, ei yhtään mitään. Omasta itsestä on tingittävä, koska eläimistä ei voi tinkiä. Ne on hoidettava hyvin, koska siitä tulee se puhdas suomalainen ruoka.
Miksi tuottajat sitten eivät vaadi kunnon hintaa?
– Tuottajapuoli on varmaankin ainoa ala Suomessa, jolla emme pysty sanelemaan hintaa. Jos sanomme, että myymme maidon teille ainoastaan hinnalla 1,5 euroa litra, ota tai jätä, niin kyllä ne jättävät.
Rouvinen kertoo jatkavansa "rakkaudesta lajiin" eikä hän osaa kuvitella itseään muussa työssä. Hän sanoo haluavansa tuottaa puhdasta suomalaista ruokaa, jossa ei ole antibiootteja eikä hormoneja.
– Kyllä tästä omavaraisuudesta kannattaa pitää kiinni. Sota-aikakin sen jo osoitti. Suomalaisten pitäisi oppia, että ruoka ei tule kaupasta vaan se tulee maatiloilta.