Suomalaisten terveyspalveluista päättää nyt sankka joukko sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia: heitä on uusista aluevaltuutetuista lähes joka kolmas . Tämä tuo valtuustoihin paljon alan asiantuntemusta, mutta myös riskejä, arvioivat asiantuntijat.
– Jos vaaleilla valitaan tämä porukka päättämään omista asioistaan, se ei ole ongelmatonta. Siksi on tärkeää, että päättäjinä on paljon muitakin – ja siellä onkin. Merkittäväähän on myös käyttäjäpuoli eikä pelkästään organisaatiopuoli, sanoo lakiasiainjohtaja Juha Myllymäki Kuntaliitosta.
Hallintotieteen professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta pohtii, miten ammattilaiset pystyvät toimimaan, kun rahaa ei riitä kaikkeen tarvittavaan.
– Ei ole ammattilaiselle helppo pala karsia ikään kuin omistaan. On minusta ihan selvää, että taloudellinen päätöksenteko voi vaikeutua ihan siksi, että on ymmärrystä kentän tarpeille. Joillekin se on kuin omaa oksaansa sahaisi.
Stenvall huomauttaa, että ammattilaisille mahdollisesti vaikeisiin kysymyksiin kuuluu esimerkiksi palkkaharmonisointi.
– Pysyvätkö ammattilaiset siinä roolissaan, joka hyvinvointialueen valtuustolle on annettu?
He eivät jää valtuustossa kahvinjuojiksi ja pullansyöjiksi.
Professori Jari Stenvall, Tampereen yliopisto
Stenvall pohtii myös, että alaa tuntevat valtuutetut voivat sortua mikromanageeraamaan hyvinvointialueen toimintaa omasta mahdollisesti kapeastakin erikoisalan näkökulmasta.
Merkitystä on myös sillä, miltä asiat näyttävät ulospäin.
– Voisin kuvitella, että jossakin päin Suomea tulee tilanteita, joissa kysytään, miten päättäjät pystyvät menemään oman ammattitaustansa ulkopuolelle, sanoo Stenvall, joka valittiin tänä vuonna Vuoden professoriksi.
Kaikki valtuustoon valitut sote-ammattilaiset eivät tokikaan ole hyvinvointialueiden palkkalistoilla. Toisaalta myös yksityisen sektorin työntekijöillä voi olla sidonnaisuuksia, jos hyvinvointialue ostaa heidän edustamaltaan yritykseltä paljon palveluita.
Hyvä puoli ammattilaisten vahvassa edustuksessa on Jari Stenvallin mukaan asiantuntemus.
– Kun yritetään saada hyvinvointialueet järjestykseen ja toimimaan, sote-ammattilaisilla on ymmärrystä tästä mylläkästä.
Stenvall näkee, että kaikki riippuu siitä, millaiseksi hyvinvointialueen toimintakulttuuri muotoutuu.
– Tästä voi tulla rakentavakin ratkaisu. Jos ammattilaisosaaminen kanavoituu linjauksiin ja tämäntyyppisiin asioihin, tällaisella hyvinvointialueella on menestymisen edellytykset.
Professorin mukaan sote-alan vahvojen ammattilaisten johtamista voi helpottaa, kun vahvoja ammattilaisia istuu myös toisella puolella pöytää. Asiantuntevien päättäjien voi olla helpompi perustella esimerkiksi, miksi jotain tiettyä teknologiaa ei hankita.
– Positiivisessa mielessä sote-ammattilaiset ovat – kun heillä on tuntumaa alan asioihin – rohkeampia, eivätkä he jää valtuustossa kahvinjuojiksi ja pullansyöjiksi, Stenvall sanoo.
Laki ei käytännössä rajaa hyvinvointialueiden henkilöstön osallistumista aluevaltuustotyöhön, Juha Myllymäki kertoo. Poikkeuksen tekevät vain asioita valmistelevat ja esittelevät virkamiehet, jotka eivät voineet asettua ehdolle.
Lain esteellisyysmääritelmän mukaan päättäjän on jäävättävä itsensä käsiteltäessä asioita, jotka koskevat henkilökohtaisesti häntä tai hänen perheenjäseniään.
– Eli esteellisyyden kynnys on aika korkea. Valtuustossahan yleensä käsitellään varsin yleisiä asioita, jotka koskevat koko organisaatiota. Hyvin harvoin valtuutettu on siellä esteellinen, Myllymäki sanoo.
Hallitus on toinen kysymys.
– Mitä syvemmälle organisaatioon mennään, sitä tiukemmaksi sääntely menee, koska siellä alkaa tulla käsittelyyn konkreettisempia asioita.
Myllymäki huomauttaa, että alueet voivat valita organisoitumismallinsa itse. Mahdollinen on esimerkiksi malli, jossa hallitus johtaa suoraan koko julkista terveydenhuoltoa. Tällöin hyvinvointialueen työntekijät eivät voisi lainkaan tulla valituksi hallitukseen.
– Tämä johtaa tilanteeseen, että on isoja organisaatioita, joista ei olisi hallitukseen kelpoisia. Tämä on uusi tilanne.
Jos terveydenhuolto ei ole suoraan hallituksen alainen, hallituksen jäsenistä alle puolet voi olla hyvinvointialueen omia työntekijöitä. Sääntö on sama kuin tällä hetkellä kunnissa.
– Tämä on siinä mielessä hyvä asia, että se on ainakin jollain tasolla tuttu ihmisille. Sellaiset ainakin 70 prosenttia luottamushenkilöistä on nykyisiä kuntapäättäjiä. Erilaisen tästä tekee se, että organisoitumistapa on erilainen ja se voi tuoda yllätyksiä vaalikelpoisuudessa.
Sote-ammattilaisten asema oman työnsä on uusi, kuten uusi hallinnon tasokin. Esimerkiksi sairaanhoitopiireissä niiden omilla työntekijöillä ei ole ollut asiaa edes valtuustoihin.
