Espoon omintakeinen olutkulttuuri vetää väkeä Stadista asti – arvostettu oluttuomari nostaa esille "paikan, jolle ei ole vertailukohtaa Suomessa" sekä 5 muuta vinkkiä

Vanhan väitteen mukaan Espoosta ei löydy urbaania kaupunkikulttuuria, koska meillä ei ole sellaista yhtenäistä kantakaupunkia ja ravintolakeskittymiä kuin Helsingissä.

Kun istahtaa Otaniemessä sijaitsevan Olarin Panimon taproomiin ja juttuseurana on palkittu olutasiantuntija André Brunnsberg, alkaa väite maistua väljähtyneeltä.

Brunnsbergin mielestä Espoon omalaatuisuuden voi nähdä juurikin kaupungin hajanaisuudessa.

– Otaniemessä on sekä Olarin Panimo että Fat Lizard. Keran halleilta löytyy kolme pienpanimoa. Kesäisin niiden välillä on voinut kulkea bussikuljetuksella, Brunnsberg luettelee tarkoittaen Visit Espoon Bissebussi-palvelua.

– On tavallaan erityistä, että Espoossa pitää käydä eri paikoissa. Se on ihan oma juttunsa.

Brunnsberg on tullut Otaniemeen bussilla kotoaan Jupperista. Se kävi kätevästi yhdellä vaihdolla.

Tälle paikalle ei ole oikeastaan vertailukohtaa muualla.

Länsimetron myötä liikkuminen on helpottunut entisestään, ja samalla moni helsinkiläinenkin on opetellut tulemaan Espooseen.

– Helsinkiläisten olutkulttuuri on ikään kuin laajentunut Espooseen, kun tänne pääsee helposti metrolla.

Iltapäivällä kello 16.30 Olarin Panimon ja Fat Lizardin hanahuoneissa käy ihmisiä tasaiseen tahtiin. Tunnelma on leppoisa. Väki on etupäässä nuorta ja miesten parrat muhkeita, mutta perheitäkin piipahtaa.

Olarin Panimossa voi aistia yrityksen rap-henkiset juuret. Jos juttuseuraa ei ole, voi katsella taproomin vieressä näkyviä, hienosti valaistuja panimolaitteita.

– Tälle paikalle ei ole oikeastaan vertailukohtaa muualla Suomessa, Brunnsberg arvioi.

Kivenheiton päässä sijaitsevassa Fat Lizardissa fiilis on rauhallisempi, mutta asiakasvirta tasaista. Molempia paikkoja voi kuvailla hipsterihenkisiksi, mistä kielivät myös suosikkioluiden tyypit: pintahiivakäymisellä pantavat West Coast IPAt ja New England IPAt ovat hyvin esillä.

Brunnsbergille maistuu tänään New England IPA, mutta oikeastaan hän on perinteisen belgialaisen luostarioluen ystävä. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus oluen kotikeitosta ja hän on tuomaroinut kansainvälisiä olutkilpailuita niin Suomessa, muualla Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.

– Ennen pandemiaa asuin ja työskentelin Atlantassa, jossa tuomaroin myös kilpailuja, sanoo Euroopan olutkuluttajaliiton ECBU:n hallituksessa istuva Brunnsberg.

Perinteisempiä oluita Espoossa voi maistella esimerkiksi Tapiolan brew-pub Gallows Birdissä. Laajan olutvalikoiman lisäksi se mainostaa itseään Espoon suurimmalla kesäterassilla.

Brunnsberg on ollut kehittämässä Gallows Birdille kellerbier-tyyppisen reseptin, jota myydään pubissa nyt Sampokuja-nimellä.

– Se on pohjoisbaijerilainen lagerpohjahiivaolut. Aika runsashumalainen ja kuiva ja se juodaan usein aika tuoreena.

Brunnsbergin mukaan kotioluiden taso on noussut huimasti ja parhaat reseptit lyövät jo kaupalliset tuotteet. Moni kotikeittäjä on päätynyt yrittäjäksi, ja pienpanimoita on Suomessa jo noin 120.

Brunnsberg on itse ammatiltaan ohjelmistokehittäjä. Miksi hän ei ole alkanut pienpanimoyrittäjäksi?

– Olen ehkä liian itsekriittinen. Ajattelen, että en ikinä pääse sille tasolle, jolle belgialaisluostareiden munkit ovat satojen vuosien aikana yltäneet, mies hymyilee.