Musiikki: Säveltäjä Seppo Pohjola käyttää uusissa liedeissään Susinukke Kosolan nykyrunoja. Kantaesitykset ovat Sellosalissa.
Korona-aika innosti espoolaisen säveltäjän Seppo Pohjolan säveltämään jotain erilaista. Sinfonioiden, jousikvartettojen ja oopperoiden tekijä intoutui liedeistä.
– Halusin vähän hemmotella itseäni. Halusin säveltää tekstiä ja kun oopperatilausta ei ollut, päädyin liedeihin, vaikka niitä on pidetty vanhentuneena taidemuotona.
Lied on Saksassa 1800-luvun alussa syntynyt taidemusiikin laji, jonka teokset olivat alun perin yhden laulajan esittämiä lauluja pianon säestyksellä.
Sellosalissa kuullaan maaliskuun lopulla Pohjolan Tämä taivaankappale -sävellyskonsertti.
Konsertissa kantaesitetään Jousikvartetot nro. 6 ja 7 sekä kaksi teosta, jotka Pohjola on säveltänyt Susinukke Kosolan (oikealta nimeltään Daniil Kozlov) nykyrunoihin.
Säveltäjä tutustui Kosolan runoihin vaimonsa innostamana Runoraati-ohjelmassa Yle Areenassa.
Vain säveltäjä tietää, mikä on teoksen karaktääri.
– Susinukke Kosola kirjoittaa mielenkiintoisia runoja ajankohtaisista aiheista. Runoissa oleva brutaalin ja hellän yhdistelmä kiehtoi minua. Kosola ei ole väärällä tavalla pateettinen tai osoitteleva, vaan hän käsittelee asioita laajasta perspektiivistä, Pohjola analysoi.
Ensimmäiseksi Pohjola sävelsi runon, jonka Kosola luki Runoraadissa. Siitä syntyi 7–8 minuutin mittainen yksinlaulu.
Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta (Sammakko, 2016) -runokirjasta tuli Pohjolan liedien perusta. Sen pohjalta syntyi viiden laulun sarja Tämä taivaankappale, joka on antanut nimen koko konsertille.
Tässä ajassa erityisen ajankohtainen ja koskettava on runo, jossa todetaan, että Ei yksi pääsky kesää tee, mutta yksi ydinkärki talven.
– Ensimmäistä laulua säveltäessäni tiesin, mitkä muut runot sävellän. Niissä on musiikillinen ja temaattinen jatkumo.
Teosten harjoitusvaiheessa Pohjola liittyy mielellään mukaan silloin kun soittajat osaavat omat stemmansa.
– Haluan varmistaa asioita – ovatko he ymmärtäneet oikein.
– Minun tehtäväni on sanoa esimerkiksi, että ’tämä pitää soittaa valssin tyyliin, ei mekaanisesti’. Vain säveltäjä tietää, mikä on teoksen karaktääri. Todella harva muusikko pystyy uudesta tai vieraasta partituurista kuulemaan nuottien perusteella, miten sen kuuluu soida.
Säveltäjän työssä tietokone on korvannut perinteisen nuottipaperin ja kynän.
– Musiikkini alkaa soida päässäni ensin rytmisenä aiheena, melodisena kuviona tai harmonisprosessiivisena ideana, Pohjola kuvaa.
Kun alan säveltää, esittävä kokoonpano on yleensä tiedossa – onko se jousikvartetti vai sopraano ja pianisti. Tämä taas vaikuttaa siihen, millaisia ideoita tulee.
Pohjola on tyytyväinen siitä, että hänen uudesta musiikistaan rakentuu kokonainen sävellyskonsertti.
Jousikvartetot no. 6 ja 7 kuullaan Sellosalissa Uusi Helsinki-kvartetin kantaesittäminä. Susinukke Kosolan runoihin sävelletyistä liedeistä kantaesitetään kaksi. Tulkitsijoina ovat tenori Aki Alamikkotervo ja pianisti Eveliina Sumelius-Lindblom.
– Lauluosuus antaa tekstin kuulijoille ja pianon osuus on iso ja virtuoosinen. Olen lähtenyt siitä, että kuulijan pitää saada tekstistä selvää.
Korona-aikana pöytälaatikkoon syntyi paljon sävellyksiä, joten konsertin pitäminen on hyvä tapa saada useampi teos julkisuuteen. Syyskuussa on tulossa vielä toinen kamarimusiikkia sisältävä sävellyskonsertti.
Seppo Pohjolan sävellyskonsertti Sellosalissa 31.3. kello 19. Liput 26,50/22,50 euroa. Lipputulot tilitetään lyhentämättöminä SPR:n katastrofirahastoon.