Tiina, 45, kertoo, miten hänen työnsä muuttui 2008 – "Työpaikkani yksityistettiin ja ongelmat alkoivat"

Elokuva: Vanhustyön ongelmista tehtiin dokumentti, jossa suuren roolin saavat hoitajien kokemuksiin perustuvat laulut.

Hoivatyö on nykyisin Suomessa taistelua kiireen, riittämättömyyden ja omituisten käytäntöjen keskellä.

Henkilömitoitus on hoivataloissa poskellaan, vanhushoivassa testataan hoivarobotteja hoitajien avuksi ja etähoivakeskuksissa tarkistetaan videoyhteyksin vanhusten ruokailua ja lääkkeiden ottamista.

Tästä kaikesta elokuvaohjaaja Susanna Helke on tehnyt tuoreen dokumenttielokuvan Armotonta menoa – hoivatyön lauluja. Dokumentin ensi-ilta koittaa perjantaina 8. huhtikuuta.

Elokuvan pääroolissa on lähihoitaja Tiina Mollberg, 45, jolla on takanaan pitkäaikainen kokemus hoivatyöstä vanhusten parissa.

– Hoivatyö alkoi minun kohdallani muuttua vuonna 2008, kun tein työtä tehostetun palveluasumisen parissa. Silloin työpaikkani yksityistettiin ja ongelmat alkoivat alkoivat uudessa yksikössä, Mollberg kertoo.

Ensin Mollberg laittoi ongelmat alkuhankaluuksien piikkiin, mutta ne jatkuivatkin vuodesta toiseen.

Olen ollut yli 60 kertaa läsnä, kun hoivataloissa asuva kuolee.

– Ylitöiden maksamisessa rahana oli ongelmia. Käytettiin mieluumin tunti tunnista -periaatetta kuin että ylityöt olisi maksettu korotettuina vapaina. Henkilökuntaa oli liian vähän.

Mollbergin mukaan on kohtuutonta, että 65 asukkaan yksikköä valvoo öisin vain kaksi hoitajaa.

– Yöllä tehdään asukkaiden luona neljä kierrosta, mutta sen lisäksi tulevat jopa parisataa ovi-, ranneke- ja liiketunnistinhälytystä yhden työvuoron aikana.

Olennainen osa elokuvaa ovat laulut, jotka pohjautuvat hoivatyön ammattilaisten omiin kokemuksiin. Kokemuksia on kerätty vuodestqa 2019 lähtien Tehyn ja Superin jäseniltä.

Uhmakkaat laulut on sävelletty kuoroille ja ne kertovat omaa kieltään hoivatyön absurdeista menettelytavoista.

– Me olemme kestävyysvaje, me olemme väärinpäin kääntyneen pyramidin lavea latva, laulaa kaavilaisten eläkeläisten kuoro.

– Kävelyvauhti on laskettu nuoren terveen liikkujan mukaan. En pysty liikkumaan optimointijärjestelmän mukaisessa ajassa.

Tehokkuus leimaa nykyisin kaikkea hoivatyötä.

– Kun ennen vanhuspalveluiden asukas maksoi tietyn kiinteän summan, jolla hän sai kaiken asumiseen tarvittavan, nyt jokaisesta tarvikkeesta pitää maksaa erikseen, Mollberg muistuttaa.

Kaiken keskellä ikäihmiset yrittävät päivästä toiseen selviytyä omin voimin.

– Olen urani aikana ollut yli 60 kertaa läsnä, kun hoivataloissa asuva kuolee, Mollberg kertoo.

Hän ei silti ole pelännyt pitkiäkään työrupeamia. Työuralle on mahtunut seitsemän kuukauden mittainen jakso, jolloin Mollberg on uurastanut 400 työtuntia kuukaudessa eri hoivayksiköissä keikkalaisena.

– Työnantajien pitäisi ymmärtää, että ei kahvipöytään kiikutettu suklaapussi paljoa lämmitä. Kyllä kylmän käteisen olisi näyttävä myös työntekijöiden tilillä, Mollberg summaa.

Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on ensi-illassa Espoossa 8.4. Kino Tapiolassa. Samalla paikassa on elokuvan erikoisnäytös la 23.4, jolloin ohjaaja Susanna Helke on keskustelemassa yleisön kanssa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut