Carola, 52, laihtui 80 kiloa ja sai terveytensä takaisin – "Paljon puhutaan kehopositiivisuudesta, mutta sen ei pitäisi mennä liiallisuuksiin"

Terveys: Koko ikänsä "jojoillut" Carola Malmivaara sai avun lihavuusleikkauksesta.

Carola Malmivaara, 52, kietaisee vyön ylleen. Sitä riittää vyötärön ympäri kahteen kertaan. Vielä pari vuotta sitten vyö meni hädin tuskin kiinni, vaikka Malmivaara oli tehnyt siihen lisää reikiäkin.

– Painoin 147 kiloa. Vyötärön ympärykseni oli 147 senttiä, Malmivaara kertoo.

Nyt vaaka näyttää 69 kiloa. Pituutta Malmivaaralla on 169 senttiä. Peilistä katsoo vastaan ainakin kymmenen vuotta aiempaa nuoremman näköinen nainen.

– Paljon puhutaan kehopositiivisuudesta. Sen ei pitäisi mennä liiallisuuksiin. Valtava ylipaino on sairaus, siinä ei ole mitään positiivista, Malmivaara sanoo Uusimaa-lehden haastattelussa.

Malmivaara kertoo taistelleensa painonsa kanssa koko aikuisikänsä.

– Olen kokeillut Painonvartijoita, kaalisoppadieettiä, pussikuureja, karpannut ja ollut ketodieetillä. On ollut terkkariryhmää, työpaikan laihdutusryhmää, vaikka mitä.

Hän kertoo onnistuneensa useita kertoja tiputtamaan 20–30 kiloa painoa.

– Mutta ei kukaan pysty elämään koko ikäänsä jollain kuurilla. Kun kuuri loppui, kilot tulivat takaisin.

Malmivaara ei selittele lihomistaan, vaan toteaa syöneensä liikaa.

– En ole herkkujen puputtaja, mutta pidän hyvästä ruuasta. Olen kokki ammatiltani. Jos oli tylsää, saattoi aina tehdä jotain hyvää ruokaa. Söin liian paljon, liian nopeasti ja liian epäsäännöllisesti.

Verenpaine nousi, todettiin metabolinen oireyhtymä ja diabetes, astma paheni, kolestrolit huitelivat pilvissä. Väsymys oli tainnuttavaa, lääkäri totesi pahan uniapnean. Joka vaivaan tarjottiin pilleriä. Nukkuessa Malmivaara käytti cpap-hengityslaitetta.

Keväällä 2019 Malmivaaran sokeriarvot eivät tahtoneet pysyä kurissa lainkaan.

– Lääkemääriä lisättiin. Niiden sivuvaikutukset pelottivat. Sain samaa lääkettä, minkä sivuvaikutuksena isäni munuaiset tuhoutuivat. Silti sokerit piiputtivat, olin aina väsynyt.

Tulevaisuus pelotti. Hoivakotiin päätyneen, vaikeasti ylipainoisen anopin kohtalo hirvitti. Ikuinen väsymys kyllästytti.

Lihavuutta pitäisi hoitaa kuten sairautta.

Carola Malmivaara

– Olin aina ollut sitä mieltä, että kyllähän minä osaan itse laihduttaa. Ravinto-oppikin on tuttua, olenhan kokki. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi osannut. Lopulta kuitenkin kysyin lääkäriltä, voisinko päästä lihavuusleikkaukseen.

Kriteerit lihavuusleikkaukseen pääsyt ovat kovat. Malmivaaran piti pudottaa puolessa vuodessa 15 kiloa ja näyttää, että motivaatio on riittävä.

– Jos oma motivaatio ei riitä, ei leikkauksella voi tehdä ihmeitä. Siksi sinne ei pääse ihan noin vain.

Lupaus leikkauksesta oli Malmivaaralle lupaus paremmasta elämästä.

– Se motivoi sillä tavalla, että aloin pienentää ruoka-annoksia, lisätä kasvisten määrää ja liikkua. Aluksi pieni Luna-koirani lähes veti minua perässään. Sitten aloin kävellä rappusia. Aloittaessani en jaksanut kävellä ylös asti, joten ajoin hissillä puoleen väliin ja kävelin loput. Pikkuhiljaa aloin jaksaa enemmän.

Painoa lähti 20 kiloa. Sitten vielä 24 kiloa lisää. Diabetes saatiin hallintaan ja lääkitys voitiin jättää pois. Leikkaukseen Malmivaara pääsi marraskuussa 2020.

– Vaikka olin onnistunut laihtumaan noinkin paljon, totesi kirurgi leikkauksesta olevan hyötyä, koska olin jojoillut niin paljon.

Leikkauksessa Malmivaaran vatsaan tehtiin viisi pientä reikää, joiden kautta mahalaukku ohitettiin. Käyttöön siitä jäi vain hyvin pieni osa. Malmivaara oli sairaalassa vain yhden yön.

– Toipuminenkin oli nopeaa.

Kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen Malmivaara painoi enää 95 kiloa. Kävelyn lisäksi hän alkoi käydä spinningissä, vesijuoksemassa ja pyöräilemässä.

– Tuolloin kehonkoostumusmittauksessa metabolinen eli fyysinen ikäni oli 57. Voi vain kuvitella, mitä se oli kun painoni oli suurimmillaan. Nyt metabolinen ikäni on 37.

Nyt Malmivaaran verenpainelääkitys on puolitettu, diabetes on remissiossa, astma tasapainossa ja uniapnea poissa.

– Kaikki tämä painonpudotuksen ansiosta. Olen virkeä ja energinen. Lisäksi on valtavasti pieniä asioita, jotka ovat parantaneet elämänlaatua. Nautin siitä, että minulla on taas kaula. Voin ristiä jalkani istuessani. Pystyn sitomaan kengännauhat puhkumatta ja puhaltamatta. Löydän kirpputoreilta helposti vaatteita. En puuskuta liikkuessa.

35 vuotta Turussa asunut Malmivaara muutti helmikuussa takaisin Porvooseen, vanhaan kotikaupunkiinsa. Muuton myötä myös vaatekaappi keveni. Entisestä elämästään hän on säästänyt vanhan vyönsä lisäksi vain yhdet housut. Nyt hän mahtuu niiden toiseen lahkeeseen. Housut muistuttavat, että samaan ei ole koskaan enää paluuta.

– Housuni olivat kokoa 54–56 eli XXXL. Nyt olen kokoa M. Mallista riippuen jopa S-kokoiset vaatteet voivat mahtua ylleni.

Housuni olivat kokoa 54–56 eli XXXL. Nyt olen kokoa M.

Lihavuusleikkaus ei ole mikään taikatemppu ja sillä voi myös olla haittavaikutuksia. Ravintoaineiden imeytyminen heikkenee ja joillakin voi ilmentyä myös huonovointisuutta ja dumping-oireita eli esimerkiksi hikoilua ja sydämentykytystä. Leikkaus voidaan tehdä, jos katsotaan, että hyödyt ovat haittoja suuremmat.

– Joudun koko loppuelämäni syömään monivitamiinia ja kalkkia, ja saan B-vitamiinia pistoksena. Rauta-arvoja seurataan säännöllisesti. Olen saanut kaksi kertaa suonensisäisesti rautaa, kun ferritiini on laskenut niin alas. Tästä huolimatta voin paljon paremmin kuin ennen.

Leikkauksen tarkoitus on, ettei sen jälkeen enää voi syödä suuria annoksia.

– Pystyn syömään ruuasta riippuen kahdesta kolmeen desiä kerralla, Malmivaara kertoo.

– Tämänkin voi mokata. Jos itsestään piittaamatta ahtaa ruokaa isoja määriä, vatsalaukku venyy ja silloin lihoo uudelleen. On minun vastuullani, että säilytän normaalin painoni loppuelämäni.

Leikkaus on Malmivaaran mukaan ennen kaikkea tukimuoto lihavuuden hoidossa.

– Se on auttanut minua pitämään annoskokoni pienenä. Nyt syön sellaisia määriä, mitä pienen naisen pitääkin, kun ennen söin ison äijän annoksia. Poppakonsti leikkaus ei kuitenkaan ole. Loppujen lopuksi vain oma työ määrää lopputuloksen.

Malmivaara toteaa, että lihavuus on sairaus, jonka etenemiseen pitäisi puuttua ajoissa.

– Siihen pitäisi mielestäni puuttua jo, kun bmi eli painoindeksi ylittää 30 eli merkittävän lihavuuden rajan. Kun bmi ylittää 40, puhutaan jo sairaalloisesta lihavuudesta. Minun bmi oli 51,1. Silti lääkärit totesivat vain, että olet lihava, syö vähemmän ja liiku enemmän. Kyllä jokainen tietää, että niin pitäisi tehdä. Ei kukaan halua olla lihava. Silti kukaan ei kysy, mitä apua tarvitset tähän ongelmaan, Malmivaara sanoo.

Malmivaara olisi itse halunnut laihdutusprosessinsa aikana päästä mukaan esimerkiksi tietoisen syömisen ryhmään. Ravintoterapeutti totesi, ettei tarvetta ole, koska paino on jo hyvin pudonnut.

– Kuitenkin henkinen tuki olisi ollut minulle tärkeää. Vaikka jumppa ja ruokavalio ovat keinot laihtumiseen, ei perimmäinen syy lihomiseen löydy niistä.

– Lihavan ihmisen pitäisi päästä moniammatillisen tuen piiriin ja lihavuutta pitäisi hoitaa kuten sairautta. Pitäisi selvittää mistä johtuu, että ihminen syö liikaa, ja löytää oikeat työkalut sen hallitsemiseen. Taustalla voi olla esimerkiksi kilpirauhanen, syömishäiriö tai tunnepuolen ongelmia. Voi olla, että joku ei yksinkertaisesti osaa koostaa ruokaansa oikein, Malmivaara pohtii.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Uusimaa-lehdessä.

Fakta

Kuvia ja vinkkejä

Carola Malmivaaran laihdutuspolkuun voi tutustua Instagram-tilillä Loolilaali2.0.

Malmivaara on julkaissut tilillään kuvia ja tietoa laihdutuksensa etenemisestä sekä kauniista ruoka-annoksista, joiden avulla hän tavoittelee terveellisempää sekä kevyempää elämää. Tililtä löytyy kuvia myös Malmivaaran omasta muodonmuutoksesta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut