Espooseen virtaa Ukrainasta naisia ja lapsia – tällaista elämä vastaanottokeskuksessa on

Ukrainan sota: Olena Lizun tuli vastaanottokeskukseen lastensa kanssa.

Elämä on hyvää, lukee Nihtisillan vastaanottokeskuksen leikkihuoneen seinällä englanniksi. Leikkihuonetta tarvitaan, sillä Ukrainan sotaa pakenevia varten perustetun vastaanottokeskuksen asiakkaista pääosa on naisia lapsineen.

Pikkupoika pomputtaa palloa nyrkeillään siskonsa vahtiessa, kolme lasta köllöttelee aulan sohvilla uppoutuneena kännyköiden maailmaan.

Tunnelma vastaanottokeskuksen aulassa ja yleisissä tiloissa on rauhallinen. Aikuiset kuluttavat aikaa varvassandaaleissaan, moni puhuu hiljaisella äänellä kännykkään ja osa hoitaa asioitaan vastaanottokeskuksen henkilökunnan kanssa.

Yksityinen lahjoittaja piipahtaa aulassa tuomassa pelejä leikkihuoneeseen. Hetken päästä onkimispeli on jo käytössä.

Paikalla on myös joukko yksityismajoituksessa pääkaupunkiseudulla asuvia, sillä heille järjestetään parhaillaan infotilaisuus vastaanottokeskuksen asiakkuudesta.

Nuori nainen hyssyttää lastenvaunuja pihalla, mutta pyörittelee päätään, kun häneltä kysyy, puhuuko hän englantia.

Pian ulos tupakalle tulee Olena Lizun, 45, joka osaa englantia ja on valmis kertomaan tarinansa.

Emme tiedä, mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Olena Lizun

Aikaa on, sillä hänen 13-vuotias poikansa nukkuu edelleen, vaikka kello lähenee puoltapäivää. On kuulemma katsonut videoita aamukolmeen. 9-vuotias tyttö on hereillä, ja yhteiseksi päiväohjelmaksi on ajateltu kävelylenkkiä vastaanottokeskuksen lähimaisemissa.

– Lapset ovat ok, mutta he eivät tee mitään. Katsovat vain paljon videoita ja lukevat kirjoja. Haluaisin, että he pääsisivät kouluun, Lizun sanoo.

Lizun on tullut lapsineen Nihtisillan vastaanottokeskukseen Kiovan ja Harkovan välissä sijaitsevasta Pultavasta. Lviviin päästiin evakuointijunalla, siitä jatkettiin bussilla Puolan Krakovaan ja edelleen lentokoneella Helsinkiin, Lizun kertoo.

Suomeen päädyttiin, koska perheellä on ystävä Espoossa, muttei tuttuja muissa Euroopan kaupungeissa.

On 6. huhtikuuta ja perhe on ollut Nihtisillassa nyt kahdeksan päivää. Viikko on kulunut lähinnä levätessä.

– Normaalia, Lizun vastaa kysymykseen minkälaista elämä vastaanottokeskuksessa on ollut.

Koska pääkaupunkiseudun vastaanottokeskukset ovat transit-keskuksia, jatkuu perheen matka pian muualle päin Suomea. Kauaksi pääkaupunkiseudulta ei kuitenkaan haluttaisi lähteä, koska ainoa tuttu asuu Espoossa.

– Emme tiedä, mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan, minne menemme, mitä minä teen tai mitä lapset tekevät. Se on epämukavaa, Lizun avaa tunnelmiaan.

Lizun kertoo, että hänen äitinsä ja veljensä jäivät Ukrainaan. Äiti ei halua lähteä kotoaan.

– Minulla on sukulaisia myös Mariupolissa. Heihin en ole enää saanut yhteyttä. En tiedä missä he ovat.

Lizun toimi Ukrainassa fittnessohjaajana, ja haluaisi päästä vetämään ryhmäliikuntatunteja myös Suomessa. Hän haluaisi vetää vaikkapa zumbatunteja ukrainalaisille vastaanottokeskuksessa tuodakseen iloa sotaa paenneiden päiviin.

– Tietysti haluaisimme mennä Ukrainaan niin nopeasti kuin mahdollista, hän jatkaa.

Nihtisillan vastaanottokeskus avattiin Ukrainan sotaa pakeneville ihmisille 16. maaliskuuta.

Suomessa on reilun kuukauden aikana hakenut tilapäistä suojelua lähes 17 000 Ukrainasta paennutta ihmistä, kertoi Maahanmuuttovirasto tiedotteessa 8. huhtikuuta.

Tilapäistä suojelua hakeneilla on oikeus työntekoon heti hakemuksen jättämisen jälkeen eli työskennelläkseen ei enää tarvitse odottaa oleskeluluvan myöntämistä eikä oleskelulupakorttia. Sisäministeriö tiedotti asiasta 8. huhtikuuta.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut