Downin oireyhtymä ei estä Idaa, 13, ratsastamasta – "Olemme oppineet olemaan murehtimatta turhia", sanovat Irma-äiti ja Jari-isä

Ida Malmilla, 13, on Downin oireyhtymä. Hän harrastaa vammaisratsastusta joka lauantai.

Teillä on terve down-lapsi, ilmoitti kätilö ainokaisensa saaneille Irma ja Jari Malmille. Normaalisti sujuneen raskauden jälkeen uutinen oli heille järkytys, ja terve down-lapsi kuulosti vähintäänkin ristiriitaiselta.

Nyt 13 vuotta myöhemmin vanhemmat seisovat Ida-tyttärensä vieressä silmin nähden ylpeinä Savijärven hevostalleilla, erittäin tutuksi käyneessä paikassa. Aurinkoinen ja reipas Ida on osoittautunut heille kaikin tavoin siunaukseksi.

– Idan kanssa olemme oppineet olemaan murehtimatta turhia. Hänellä on ilmiömäinen taito elää tässä hetkessä eikä vatvoa menneitä tai tulevia, vanhemmat kertovat.

Malmit vahvistavat ennakkokäsityksen siitä, että Down-lapset ovat huomattavan hyväntuulisia ja hurmaavia persoonia. Heidän määränsä on kuitenkin vähentynyt raskausseulontojen myötä, vaikka juuri hyvää mieltä ja iloa maailma kaipaisi paljon enemmän.

Mutta nyt ei olla puhumassa kromosomeista, vaan Idan rakkaasta harrastuksesta eli ratsastuksesta. Hän on ratsastanut esikouluikäisestä alkaen Savijärvellä joka lauantai. Kokemus näkyy luotisuorana ryhtinä satulassa ja varmoissa otteissa, joilla hän käsittelee ratsuaan.

Kaikki ovat söpöjä!

Nauravainen tyttö kertoo pitävänsä hevosista, koska ne ovat niin söpöjä, niin söpöjä. Vuosien varrella Ida on ratsastanut yhteensä noin 15 eri hevosella tai ponilla, mutta suosikkia hänellä ei ole.

– Kaikki ovat söpöjä! Ida nauraa ja suikkaa suukon haastattelukaverikseen valikoituneelle Annabella-ponille.

Ratsastukseen Ida tutustui ensimmäisen kerran opinahjossaan Marjatta-koulussa, joka on Helsingissä toimiva yksityinen steiner- ja hoitopedagoginen erityiskoulu. Idan ihastuminen hevosiin vei perheen tien Savijärven kartanolle, koska siellä toimii vammaisratsastuksen ohjaaja Leena Niemistö.

– Keväällä 2016 tulimme katsomaan, kesällä kokeilemaan ja syksyllä Ida aloitti Leenan ryhmässä, Irma Malm kertoo.

Jari Malm sanoo tavoitteena olleen Idan motorisen kehityksen edistämisen ja hänen keskivartalonsa lihasvoiman vahvistamisen. Molemmat tavoitteet ovat toteutuneet yli odotusten. Kaupan päälle koko perhe on saanut iloita harrastuksesta yhdessä.

– Idan ryhmässä on todella hyvä henki. Viikoittaisten ratsastustuntien lisäksi heillä on perinteiset kevät- ja joulujuhlat esityksineen, joita on todella hienoa katsoa, vanhemmat kertovat.

– Ryhmäläiset ovat oikeasti aika taitavia.

Hienon harrastuksen lisäksi ryhmässä on kavereita, joista Ida nimeää läheisimmäksi Emilian. Lisäksi Idalle läheinen on Joonas, 25, joka ei ole veli, vaan serkku.

– Joonas ei ole lapsi, Joonas on jo mies. Hän ei osaa ratsastaa, mutta hän osaa metsästää, Ida tietää.

Kotona Idalla on lemmikkinä miljoonakaloja. Niitä hän ruokkii päivittäin, mutta ruokaa saa antaa vain ihan vähän. Hevosille ruokaa saa antaa paljon, mutta siihen pitää olla ohjaajan lupa. Hevosia Ida osaa myös harjata. Jos poni Annabella osaisi puhua, se varmaankin sanoisi Idan olevan paitsi taitava ratsastaja, myös loistava kehuja.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Sipoon Sanomissa.

Ratsut aistivat erityistarpeet

Vammaisratsastuksen ohjaaja Leena Niemistö on siviiliammatiltaan kehitysvammaisten hoitaja. Hän on alanvaihtaja, joka jätti pankkimaailman, koska halusi tehdä merkityksellistä työtä, josta nauttii.

Haastattelutilanteessa Niemistö vahvistaa toimittajan saaman vaikutelman poikkeuksellisen leppoisasta ratsusta.

– Ihan selvästi hevoset aistivat ryhmissäkin kyseessä olevan erityisiä ihmisiä. Ne ovat normaalia varovaisempia, Niemistö kertoo.

Hän vetää vammaisratsastusta Savijärvellä kahdessa ryhmässä lauantaisin kello 12–14, yhden tunnin kummallekin. Ryhmissä on yhteensä 15 osallistujaa, joista jokaisella on omat erityishaasteensa.

– Vammaisratsastusta voi yleensä harrastaa, vaikka olisi halvaantunut osittain. Oikeastaan vain aggressiivinen käytös on selkeä este lajin harrastamiselle, Niemistö arvioi.

Se on ohjaajan mukaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että tunneilla sattuu ja tapahtuu. Joku oppilaista saattaa esimerkiksi yrittää hypätä pois satulastaan kesken kaiken.

– Tunneillani on aina myös apuohjaaja, joka on pätevä toimimaan näissä ryhmissä, koska niissä on omat vaatimuksensa. Paljon meillä on naurua ja hurttia huumoria.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut