Rudolf-koira poimii suullaan jopa 4 tyhjää tölkkiä kerrallaan – "Näemme lenkillä paljon hymyileviä kasvoja", sanoo omistaja Tuomas Mutanen

Saksanpaimenkoira Rudolf kantaa kortensa, tai oikeastaan tölkkinsä, kekoon siistimmän ympäristön puolesta.

Saksanpaimenkoira Rudolfia harmittaa. Maassa lojuu pari oluttölkkiä, mutta ne eivät enää sovi Rudolfin suuhun, sillä paimenkoiran purukaluston välissä on tallessa jo kolme tölkkiä.

Turhautumisen näkee Rudolfin ilmeestä.

Intohimoinen keräilyharrastaja osaa samaistua tunteeseen. Tarjolla olisi vielä pari kutkuttavaa esinettä, mutta kiintiö on jo täynnä. Lisää ei sovi.

Jospa kuitenkin koettaisin. Rudolf yrittää siirrellä tölkkejä suussaan parempaan asentoon, mutta yritys epäonnistuu. Aarre jää odottamaan seuraavaa ulkoilukertaa.

Monesta muusta keräilijästä Rudolf eroaa siinä, ettei se keräile tölkkejä hyllyä koristamaan tai arvonnousua odottamaan, vaan siksi, että keräilystä tulee hyvä mieli – omistajalle.

Omistajan vuolaat kehut saavat Rudolfin ryhdin paranemaan ja hännän heilumaan onnesta kertoen. Itsevarmempaa tölkin kanssa kulkijaa saa hakea.

Miten tavallisesta perhekoirasta kasvoi intohimoinen alumiinitölkkien kerääjä?

Monet kysyvät, että kerääkö tuo koira oikeasti tölkkejä.

– Oikeastaan kaikki kävi vahingossa. Rudolfista piti tulla sienikoira. Sen oli tarkoitus oppia tunnistamaan suppilovahverot ja kantarellit, mutta emme ehtineet harjoittella riittävästi. Jotain sienten etsimisen alkeista kuitenkin jäi sen mieleen, Rudolfin omistaja Tuomas Mutanen pohtii Länsiväylän sisarlehden Vantaan Sanomien haastattelussa.

Mutanen ei muista, miten oppiminen tarkalleen eteni, mutta ehkä Rudolf sattui ottamaan tölkin suuhunsa ja sitä kehuttiin vuolaasti. Sama toistui riittävän monta kertaa ja oppi meni kahden korvan väliin.

Työkoiraksi jalostettu Rudolf ymmärsi, että tölkkien kerääminen on sen hommaa. Karjan paimentajaksi aikoinaan kehitettyä rotua edustava yksilö päätti sopeutua yhteiskunnalliseen muutokseen. Karjaa ei ole, mutta kaljaa on.

Mutanen listaa tölkkien keräämisen hyötyjä. Tölkit päätyvät kierrätykseen, ympäristö siistiytyy. Rudolf ei ole ainakaan vielä oppinut erottamaan pantillisia tölkkejä pantittomista, joten se kerää talteen kaikki tölkit.

Suurin osa tölkeistä on kuitenkin pantillisia, joten Rudolf maksaa osan ruokakuluistaan itse.

– Parhaimmillaan tölkkejä kertyy kuukaudessa 20 euron verran, Mutanen laskee.

Moni käy tölkkien hakumatkalla vesistön toisella puolen. Niin tekee myös Rudolf, sillä yksi sen tölkkiapajista on Lammaslampi lähellä kotia. Uiminen on Rudolfille perushomaa.

Rudolfin harrastus vaatii myös ulkoiluttajalta tarkkanäköisyyttä. On pidettävä huolta siitä, ettei intohimoinen harrastus koidu keräilijän kohtaloksi. Rikkoutuneita tai muutoin epäilyjä herättäviä tölkkejä ei saa kerätä. Kieltäminen ei ole Rudolfin mieleen, mutta ehkä seuraavan kulman takana odottaa ehjä tölkki tai kaksi.

Omistajan kehut ovat kaikki kaikessa. Ihailevia katseita ympäristön siistijä saa myös vastaantulijoilta.

– Monet kysyvät, että kerääkö tuo koira oikeasti tölkkejä. Näemme lenkillä paljon hymyileviä kasvoja.

Keräilyharrastajan perustiedoista mainittakoon Rudolfin olevan seitsemänvuotias saksanpaimenkoiran pitkäkarvainen muunnos. Sen väritys on harvinainen kokomusta.

Mutasen mielestä Rudolf on paitsi taitava ja nopea oppimaan, myös poikkeuksellisen kaunis koira. Jos koira on omistajansa mielestä taitava ja kaunis, niin kommentti lienee harvinaisuudessaan sitä luokkaa, että kyllähän sekin on mainittava.

Rudolfista ja Tuomas Mutasesta kertoi ensin Vantaan Sanomat.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut