Kansanedustaja Antero Laukkanen (kd.) on köyhien puolestapuhuja. Hän on ollut itsekin avunsaaja.
Köyhyys on asia, joka on aina tavalla tai toisella ollut osa kansanedustaja, sosiaalineuvos Antero Laukkasen (kd) elämää.
Laukkasen lapsuudenperheensä oli rutiköyhä ja hän muistaa kokeneensa konkreettista nälkää. Yksinhuoltajaäidin perhe sai ruoka-apua seurakunnalta ja pelastusarmeijalta.
1990-laman seurauksena Laukkasen perustamia yrityksiä meni konkurssiin, hän menetti omaisuutensa ja joutui velkajärjestelyyn.
– Samana päivänä, kun meidät julistettiin varattomiksi, pääsin Toimi Kankaanniemen eduskunta-avustajaksi, Laukkanen muistelee.
– Ensimmäinen asia, joka tuli työpöydälleni, liittyi yksityishenkilön velkajärjestelyyn. Kun asioista keskusteltiin, ilmoitin ministereille olevani kokemusasiantuntija.
Omat köyhyyden kokemukset ovat johtaneet siihen, että Laukkasen sydämessä on ollut aina tilaa auttamistyölle. Hän toimii Hyvän Arjen hallituksen puheenjohtajana. Hän on myös eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja. Sen perustehtävä on arvioida, miten valtion budjetti vaikuttaa köyhän elämään.
Hyvä Arki on vuosien mittaan ruoka-avullaan tukenut valtavaa määrää espoolaisia avuntarvitsijoita.
Nyt ruokajakeluun on tulossa muutos. EU-ruokakassien jakelu päättyy, ja tilalle tulevat maksukortit. Laukkasen mukaan muutoksessa on vielä paljon epäselvyyksiä.
– Ne toimijat, jotka hyväksytään jakamaan maksukortteja, joutuvat ensin ostamaan ne. Raha anotaan ministeriöstä. Hyvän Arjen kaltaiselta isolta toimijalta se onnistuu, mutta käytäntö sulkee pienet toimijat pois.
– Hyvässä Arjessa käy 250–300 ruoanhakijaa päivässä. Meidän pitäisi siis ostaa 1 500 maksukorttia viikossa.
Sekin on Laukkasen mukaan epäselvää, kuinka monta maksukorttia yhdelle hakijalle saa kuukaudessa jakaa. Nyt Hyvässä Arjessa ei arvioida kenenkään köyhyyttä, vaan hakija saa ruokakassinsa.
– Miten tulevaisuudessa päätetään, tarvitseeko hakija 25 vai 50 euron maksukortin vai onko viikossa tarvetta 100 eurolle? Jos hakija saa esimerkiksi 400 euron edestä maksukortteja kuukaudessa, kuka valvoo, ettei hän myy niitä eteenpäin vaikkapa puoleen hintaan ja osta rahalla viinaa, Laukkanen ihmettelee.
Siitäkään ei ole laintasoista päätöstä, miten maksukortin saaminen mahdollisesti vaikuttaa Kelan maksamiin etuisuuksiin tai onko maksukortti verotettavaa tuloa.
Suurin avuntarvitsijaryhmä on yksinhuoltajat. Laukkasen mukaan moni tekee kahta työtä, mutta rahat eivät silti riitä elämiseen.
Espoolainen tapa toimia on Antero Laukkasen mielestä ollut oikea ja hyvä. Espoon kaupunki on ruokajakelua hoitavien Hyvän Arjen ja Manna-Avun kumppani. Kaupunki maksaa toimitilojen vuokran ja antaa toimintarahaa.
Hyvällä Arjella on käytössään kaksi pakettiautoa, joista toinen on varustettu kylmälaitteilla. Autoilla kierretään hakemassa hävikkiruokaa Lidleistä ja HOK-Elannon kaupoista.
Erityisen ylpeä Antero Laukkanen on siitä, että tultuaan valituksi HOK-Elannon edustajistoon yrityksessä tehtiin hänen aloitteestaan eettisen antamisen periaatteet. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ruuat pitää säilyttää oikein ja jakaa tarvitsijoille ”karvoihin katsomatta”. Nyt HOK-Elanto lahjoittaa jakeluun myös vaatteita.
Suomessa on valtava määrä eläkeläisiä ja pienituloisia. Antero Laukkanen näkee, että yhteiskunta on pakottanut heidät köyhyyteen, koska perusturvan taso on niin alhainen.
– Suomessa on 700 000 pysyvästi köyhää. Se on iso prosentti alle 6 miljoonan ihmisen kansasta.
– Eriarvoisuus on kasvanut paljon vuoden 1995 jälkeen. Lama-aikana leikattuja etuja ei ole palautettu, Laukkanen pahoittelee.
– Jos perusturvan tasoa nostettaisiin 300 euroa kuukaudessa, se veisi paljon ihmisiä pois toimeentuloluukulta.
Laukkanen laskee, että 300 euron kuukausikorotus perusturvaan maksaisi 1,8 miljardia euroa vuodessa.
Tämä summa voitaisiin Laukkasen mielestä kattaa veroilla ja veroluonteisilla maksuilla.
– Lisäksi asiat pitää priorisoida: ensin hoidetaan lakisääteiset asiat kuntoon.
1,8 miljardin euron tasonnosto perusturvaan voitaisiin hoitaa Laukkasen mielestä esimerkiksi viiden vuoden projektina. Tehtävään osoitettaisiin joka vuosi noin 250 miljoonaa euroa.
– Olen varma, että tällainen raha löytyy, onhan Suomessa laitettu jo miljardi ilmastorahastoonkin. Eläkerahastoissa on rahaa 250 miljardia euroa, joten näitäkin varoja voitaisiin käyttää perusturvan korjaamiseen.
Laukkanen muistuttaa, että perusturvan parantaminen toisi säästöjä toimeentulotukimenoihin.
Minimipalkka olisi Laukkasen mielestä myös yksi keino toimeentulo-ongelmien taklaamiseen. Pienimmät tuntipalkat ovat Laukkasen mukaan nyt alle 8 euroa. Esimerkiksi 9,50 euron minimituntipalkka parantaisi pienituloisten asemaa.
Kysymys siitä, miltä tuntuu olla hyväpalkkainen kansanedustaja, saa Antero Laukkasen hetkeksi hämmentymään.
– Tämä elämä on tuntunut turvalliselta. Ei ole tarvinnut joka päivä miettiä, riittääkö raha. Asumme edelleen kerrostalossa Soukassa, ja olen tarkka rahoista. Pröystäilystä en tykkää. Nyt on ollut kiva auttaa muita omasta pussista, Laukkanen vastaa.
Antero Laukkanen on toiminut kansanedustajana kaksi vaalikautta eikä hän aio asettua ehdolle ensi vuoden eduskuntavaaleissa.
– Jään eläkkeelle ja jätän tehtävät nuoremmille. Kaupunginvaltuustossa jatkan vielä kevääseen 2025.