Lukiolaiset kertovat, millaisessa työssä nuoret viihtyvät. Ongelmiakin silti on.
Moni espoolainen lukiolainen käy opiskelujen ohessa töissä. Osa haluaa asua omillaan ja osa tienata lisätuloja.
Erno Malmikankare, 18, on työskennellyt lähes koko lukioaikansa. Aluksi hän oli viisi kuukautta pienessä ravintolassa ja sitten Lommilan Motonetissa, jossa tuli huhtikuussa täyteen vuosi. Lukion loputtuakin työt jatkuvat.
Lukion keväällä päättävä Tuukka Saarela, 18, puolestaan aloitti työt puhelinmyyjänä abivuoden syksynä.
Syy töille oli molemmilla sama: rahaa ja kokemusta. Malmikankare on ostanut palkallaan muun muassa moottoripyörän ja Saarela säästänyt ajokorttiin ja tuleviin opiskeluvuosiin.
Sekä Malmikankare että Saarela ovat tyytyväisiä nykyisiin töihinsä.
– Oma työ (varaosien myyminen) pyörii tavallaan oman harrastuksen ympärillä, Malmikankare sanoo ja lisää, että Motonetissa työkulttuuri on erinomainen:
– Aina voi kysyä riippumatta siitä, kauanko on ollut hommissa. Muutenkin tunnelma on aina hyvä.
Saarela taas on oppinut työssään myymään; ei tyrkyttämällä, vaan kuuntelemalla.
– Se on tärkeä taito, jota tarvitsee aina.
Myös Saarela on pitää tärkeänä opittua työkulttuuria.
– Välillä vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Ei työpaikalla olla pitämässä hauskaa, hän sanoo ja naurahtaa.
Nuorten työkokemukset vaihtelevat silti aloittain paljon, ja opiskelijat kohtaavat työn ja lukion sovittamisessa myös ongelmia.
– Esimerkiksi kaupan alalla vaaditaan usein suuria viikkotunteja ja vuorot saattavat alkaa huonoina aikoina, Malmikankare sanoo.
Julkisuuteen on noussut ongelmia erityisesti ravintola- ja kahvila-alalla, jolla työvuorot saattavat venyä kohtuuttomasti, eikä sopimusten mukaisia taukoja aina ehdi pitää.
Tähän juttuun nimettömänä kommentoineet nuoret mainitsivat myös, että vastuuta voidaan sysätä liian paljon ja liian varhain. Esimerkiksi apteekissa yksin iltavuorossa työskennellyt ei aina kokenut oloansa turvalliseksi, vaikka varsinaista vaaraa ei ikinä syntynyt.
Turhan suuri vastuu, vähäinen kokemus ja heikko työsopimus luovat stressaavan yhtälön, eräs nuori muistuttaa.
Malmikankare tunnistaa samoja ongelmia aiemmasta työstään ravintolasta.
– Odotin, että siinä olisi ollut joku työkaveri, mutta suurimman osan ajasta joutui olemaan yksin.
Kyseinen Tapiolassa sijaitseva ravintola oli pieni, ja työvuorojen ja opiskelujen yhdistäminen aiheutti Malmikankareelle ristiriitoja työnantajan kanssa.
Saarelan mukaan työnantajan kanssa neuvotteleminen voi olla nuorille vaikeaa. Toisaalta hän näkee, että työn kuormittavuutta myös liioitellaan.
– Usein kuulee, että työn ja opiskelujen yhdistäminen on turhan rankkaa, mutta se on suunnittelukysymys. Työ on kuitenkin hyvää vaihtelua lukiolle, joka on usein liian teoreettista.
Saarela piti työtä etsiessä pääkriteerinä joustavuutta. Puhelinmyynnissä se on onnistunut.
– Esimerkiksi työnantajan kanssa pystyi sopimaan, että kirjoitusten aikana voi pitää vapaata.
Malmikankare kertoo, että työvuorot on voinut sovittaa lukujärjestyksen mukaan.
Opiskelujen ja työn välille ei ole Saarelan mielestä syntynyt ristiriitaa, mutta arvostus jälkimmäistä kohtaan on kasvanut.
–Työelämässä taitoja pääsee soveltamaan, kun taas lukiossa asiat ovat usein irrallisia. Jatko-opintojen kannalta ne ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta eivät oikein valmenna työelämään.
Hän toivoo myönteisempää suhtautumista opiskelujen ja töiden yhdistämiseen.
– Yleensä opinto-ohjauksessa puhutaan vain jatko-opinnoista. Miksi yritykset ja koulut eivät voisi tehdä yhteistyötä ja tarjota vaikka harjoittelupaikkoja lukiolaisille?
Lukioissa suhtautuminen työssäkäyntiin vaihtelee.
– Osa opettajista on ollut myönteisiä, mutta osa hyvinkin närkästyneitä, Malmikankare kertoo.
Myös Saarelan mielestä asiaan suhtaudutaan lukiossa varauksella. Usein kanta on, että opinnot ajavat kaiken muun ohi.
– Vaikka fakta on, että ei sitä kaikkea aikaa käytetä opiskeluun kuitenkaan.
Korona-aikana lukion käyneillä kosketus työelämään on jäänyt erityisen ohueksi, kun esimerkiksi TET-päiviä voitu pitää.