Tässä ryhmässä tavalliset espoolaiset opettavat tulijoille suomea – "Haluan tukea pakolaisia ja maahanmuuttajia"

Koronan vuoksi hiipunutta Puhutaan suomea -ryhmää käynnistetään jälleen kirjastoissa.

Koronan vuoksi hiipunutta Puhutaan suomea -ryhmän toimintaa käynnistellään uudelleen Sellon kirjastossa. Järjestäjänä on nyt Suomen pakolaisapu.

Espoossa vapaaehtoisten voimin toimivalla ”Kielikahvilalla” on muutaman vuoden perinteet. Niissä tavalliset suomalaiset opettavat suomea maahanmuuttajille.

Espoon kaupunginkirjaston aloittama toiminta sai lisävauhtia Sunniva Draken johdolla, kun vuoden 2015 pakolaiskriisi alkoi.

Kirjastoauto alkoi käydä vastaanottokeskuksissa ja alkuaikoina keskusteluryhmätkin organisoitiin vastaanottokeskuksiin. Sitten turvapaikanhakijoita alettiin houkutella kirjastoon oppimaan kieltä. Kaikki eivät edes osanneet lukea.

– Osanottajajoukko oli hyvin heterogeenista monin tavoin. Mukana oli niin työperäisiä maahanmuuttajia kuin turvapaikanhakijoina maahan tulleita, nuoria ja vanhempia, naisia ja miehiä. Ilmapiiri oli lämmin ja hyväntuulinen. Me kutsuimme toimintaa porinapadaksi, kirjastoneuvoja Marjatta Karjalainen kertoo.

Hän toimi ennen Pakolaisavun astumista remmiin kielikahvilan vetäjänä. Nyt kirjasto tarjoaa tilat ja antaa yhdistyksille ja asukkaille mahdollisuuden toimia.

Tärkeintä on uskaltaa puhua.

Sellon kirjaston lisäksi Pakolaisapu vastaa ryhmien toiminnasta myös Tapiolan kirjastossa. Entressen kirjastossa toiminnasta vastaa SPR ja Ison Omenan kirjastossa toiminta on kirjaston omaa.

– Suomen opetus auttaa ihmisiä pääsemään sisään yhteiskuntaan. Meidän tehtävämme on auttaa kaikkia ihmisryhmiä, jotka tuntevat itsensä ulkopuolisiksi eivätkä osaa hankkia tietoa tai ymmärrä sen sisältöä, asiakaspalvelupäällikkö Eva Wilenius korostaa.

Ennen koronaa kirjaston kielikahvilassa kävi parhaimmillaan 60 asiakasta, mutta sitten korona pakotti tauolle. Puhutaan suomea -ryhmien toiminta on jälleen elpymässä, mutta haasteena on opetuksen tarvitsijoiden tavoittaminen. Tieto leviää puskaradiossa pikku hiljaa.

Alkuaikoina opetusmateriaalia ei ollut, joten sitä ideoitiin ja tehtiin itse. Avuksi otettiin myös lasten kuvasanakirjoja, kuten Tuhat sanaa suomeksi -kirja.

Nyt paperi ja kynä ovat tärkeitä välineitä suomen kielen opetuksessa, mutta Marjatta Karjalaisen mielestä siihen voisi kehitellä muutakin yhdessä tekemistä.

– Opetustilanteissa huomattiin, että itse kohtaamiset olivat yhtä tärkeitä kuin oppiminen, Eva Wilenius sanoo.

Maanantaisin kello 17 alkaen Sellon kirjaston Akseli-salissa Puhutaan suomea -ryhmässä keskustellaan suomeksi ja harjoitellaan puhekieltä yhdessä. Puheenaiheena voivat olla vaikkapa työnhaku, uutiset ja eri kulttuurit.

Suomen kielen päätteiden runsaus on vieraskielisille hankala asia. Ryhmissä korostetaan, että perfektionismiin ei tarvitse pyrkiä. Tärkeintä on uskaltaa puhua.

Haastatteluhetkellä Suvi Seppälä oli toista kertaa vapaaehtoisena Puhutaan suomea ryhmässä.

– Monikulttuurisuus on mielestäni hyvä asia ja haluan tukea sitä sekä tukea pakolaisia ja maahanmuuttajia, hän perustelee.

Yksi ryhmän oppilaista on Bashar, joka on tullut Suomeen Irakista noin 6 vuotta sitten.

– Suomen kieli on vaikeaa. Voin puhua suomea vain koulussa, koska kaikki kaverit ovat irakilaisia. Minun pitää harjoitella suomea vielä paljon, Bashar miettii.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut