Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Espoolaisen Jukan, 47, elämä mullistui 25 vuotta sitten – se ei olet estänyt miestä kalastamasta, pelaamasta rugbya tai liikkumasta luonnossa

Pyörätuolilla pääsee yllättäviin paikkoihin. Mikään ei estä myös liikuntarajoitteista bongaamasta Helsingissä vaikka harmaahylkeitä.

Espoolainen Jukka Parviainen, 47, kulkee tottuneesti halki Lammassaaren johtavaa lankkusiltaa. Paikka on tuttuakin tutumpi, sillä mies on intohimoinen luontoretkeilijä: hän kalastaa, valokuvaa lintuja ja pelaa pyörätuolirugbyä.

Kaikki ovat sinänsä tavallisia harrastuksia, mutta Parviaiselle liikkuminen luonnon keskellä vaatii tavallista enemmän kekseliäisyyttä.

Parviainen vammautui sukellusonnettomuuden seurauksena 22-vuotiaana, kun hän hyppäsi epäonnisesti pää edellä veteen. Edessä oli viiden kuukauden mittainen kuntoutus ja sen jälkeen opiskelu nykyisessä Validiassa eli entisessä Käpylän kuntoutuskeskuksessa vertaiskuntouttajaksi.

– Nyt olen jo niin tottunut tähän pyörätuoliin, etten osaisi ajatella itseäni kävelevänä, Espoon Painiityssä asuva Parviainen myöntää.

Helsinki näyttäytyy pyörätuolilla luontoon haluavan silmin yllättävän hyvänä kaupunkina, mutta sopivat paikat pitää vain tietää ja tuntea.

– Lammassaari on melko esteetön paikka, kiitos tämän lankkupolun. Tällä on pituutta vajaa kilometri ja tuonne saaren kärkeen aiotaan rakentaa esteetön lintukoju, joka on suhteellisen laaja, noin 30 neliötä, Parviainen kertoo.

– Viime vuonna olen nähnyt Lammassaaren rannoilla muun muassa harmaahylkeitä. Siellä meressä niitä pilkisteli useitakin päitä samalla kertaa, Jukka Parviainen kertoo.

Saarille ei pyörätuolilla ole asiaa.

Liikuntaesteisille luonnonystäville pääkaupunkiseutu tarjoaa monia helmiä. Yksi näistä on Östersundomissa, lähellä Vantaan rajaa sijaitseva Storträsk.

Espoossa kiitosta saavat puolestaan muun muassa Rantaraitti ja esteettömät reitit Villa Elfvikissä.

Toisaalta Helsingin edustan saarille ei pyörätuolin kanssa juuri asiaa.

– Liuskaluodossa ja Liuskasaaressa olen käynyt talvella siltaa pitkin pyörätuolilla, mutta kesäisin liikkuminen on hankalampaa.

– Ei auta, vaikka itse saarista rakennettaisiin miten esteettömiä tahansa, jos aluksiin nouseminen on tehty pyörätuoliväelle jopa mahdottomaksi, Parviainen muistuttaa.

Hän kritisoi myös Suomen passiivista tapaa olla markkinoimatta omia esteettömiä luontokohteitaan ulkomaisille matkailijoille.

– Meillä ei yksinkertaisesti ole tarjolla pakettimatkoja, jotka sopisivat liikunta- tai näkövammaisille.

– Esimerkiksi tämä Lammassaari on hyvä esimerkki siitä, miten aivan pääkaupungin kainalossa voi sijaita näin uskomaton luontokohde. Ja silti tästä tietää vain harva Suomeen tuleva matkailija.

Parviainen nostaa esiin Kanadan, joka on panostanut helppoon pääsyyn luontokohteidensa luo – siksi niiden suosio on nykyisin huipussaan.

Esteettömät matkakohteet eivät suinkaan ole tarkoitettu vain näkö- tai liikuntavammaisille, vaan kaikille helsinkiläisille.

– Nämä hankkeet koskevat aivan kaikkia, sillä jokainen meistä tarvitsee elämässään esteettömiä kulkureittejä. Jos ei muulloin, niin vauvana rattaissa tai ikäihmisenä vaikkapa rollaattorin kanssa, Parviainen muistuttaa.

Parviainen edistää Paralympiakomiteassa työkseen luontoliikunnan, liikuntapaikkojen ja rakennetun ympäristön esteettömyyttä.

– Jos jokin keskeinen paikka Helsingissä ei ole esteetön, ympäristön suunnittelijoiden kohdalla se ei ole välinpitämättömyyttä, vaan sitä ettei epäkohtaa ole yksinkertaisesti huomattu, Parviainen mainitsee.

Rakennuksen sisäänkäynnin luokse saattaa johtaa esimerkiksi luiska, mutta sen päättyessä ovet avautuvatkin hankalasti ulospäin. Silloin kohde ei ole esteetön.

– Usein on hyvin pienestä kiinni, pääseekö sisään pyörätuolilla vai ei, Jukka Parviainen sanoo.