Omasta talosta luopuminen mylläsi Ritva Nordlundin tunteita. Onneksi ajatukseen sai sopeutua rauhassa.
Ritva Nordlund asui samassa omakotitalossa syntymästään lähtien, 80 vuotta. Sitten koitti ison muutoksen aika.
– Täyttäessäni 80 vuotta lapseni sanoivat: Nyt loppuvat lumenluonti ja nurmikonleikkuu. Sinun täytyy äiti saada elää huoletonta elämää, Nordlund kertoo.
Kaikki neljä lasta olivat sitä mieltä, että paras vaihtoehto on vuokrakoti. Jos jotain menee epäkuntoon, huoltomies hoitaa. Lapset olivat yksimielisiä, mutta Nordlund näki ja näkee edelleen ratkaisussa myös huonoja puolia.
– Minun piti luopua aivan upeasta puutarhastani, jossa kasvoi isäni aikoinaan istuttamia puita. Tuntuihan se pahalta, tuntuu vieläkin. Puutarhasta luopuminen oli kaikkein kipein kohta.
Synkistely sikseen. Elämä jatkuu. Nordlund myöntää, että päivä päivältä myös vuokra-asuminen näyttää hyviä puoliaan. Yksi ilonaiheista ovat talon muut asukkaat.
– Nuoretkin tervehtivät, jäävät juttelemaan ja sanovat, että heiltä voi pyytää tarvittaessa apua.
Sain tehdä päätöksen itse.
Ja vaikka puutarhaa ei ole, niin uudessa kodissa on lasitettu parveke.
Tyytyväisyyttä luo myös se, että uuteen kotiin sopivat tärkeimmät huonekalut. Sellaiset, joilla on paljon tunnearvoa.
– Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisin voinut ottaa keittiökaappien ovetkin uuteen kotiini. Ne olivat hienot ja olisivat luoneet kodin tuntua heti alussa.
Uusi koti sijaitsee vanhan kodin lähellä, eivätkä vanhat naapurit ole kadonneet elämästä. Tuttuja ollaan edelleen ja kuulumisia vaihdetaan usein Tikkurilan keskustassa.
Omakotitalosta pois muuttavaa Nordlund neuvoo aloittamaan tavaroiden läpikäynnin heti, kun muutto käy ensimmäisen kerran mielessä.
– Aikaa ei ole koskaan liikaa, sillä työtä on paljon, Nordlund toteaa lausuen paljon-sanan hyvin painokkaasti.
Hän itse sai muuttaa rauhassa kuukausien aikana. Kiirettä ei ollut ja lapset olivat kaikessa apuna.
Kotiutumisen kanssa kamppaillut Nordlund myöntää, että ensimmäisessä yössä uudessa asunnossa oli kaikesta huolimatta taikaa.
– Olen aina asunut maanrajassa. Uudessa kodissani sain katsella ulos kuudennesta kerroksesta. Sain korkealla olosta voimaa.
Nordlund kiittää lapsiaan siitä, että hänelle annettiin aikaa sopeutua suureen muutokseen.
– Muutosta puhuttiin pitkään. Jopa vuosia lapset aina välillä sanoivat, että sitten kun äiti joskus muuttaa. Vanhukselle tulee antaa aikaa sulatella asiaa, asennoitua uuteen.
Vaikka idea muutosta saattoi alun perin olla lasten, Nordlund kokee tehneensä ratkaisun lopulta itse.
– Hyvä, että tein ratkaisun vielä, kun järki pelaa. Sain tehdä päätöksen itse, sitä ei tehty minun puolestani.