Maratoonari kokee, että hänelle maratonkisailu on hyvä keino lievittää stressiä.
Veikko Ollila, 69, tietää miltä pitkän matkan juoksu tuntuu. Hänellä tuli helatorstaina täyteen peräti tuhannes maratonjuoksu.
Elämänsä ensimmäisen maratonin hän juoksi Ruissalossa vuonna 2002, tasan 20 vuotta sitten. Sen jälkeen juoksusta on tullut hänelle viikoittainen elämäntapa.
Tuhat maratonia 20 vuodessa tarkoittaa, että keskimäärin Ollila on juossut noin 50 maratonia vuodessa. Se tarkoittaa noin yhtä maratonia joka viikko.
Vuodet ovat tosin olleet erilaisia. Joinakin vuosina maratoneja on kertynyt vähemmän, mutta esimerkiksi edellisen vuoden aikana Ollila on juossut peräti 118 maratonia.
Ollila juoksee maratoneja pääosin lähinurkilla. Nurmijärvellä asuva mies sanoo, että pääkaupunkiseudulla maratonien tarjonta on nykyisin niin runsasta, ettei niiden vuoksi tarvitse lähteä kauemmas.
– Kaksi kertaa olen juossut maratonin Virossa. Muut 995 maratonia olen siis juossut Suomessa, viime aikoina yhä suuremmassa määrin harrastajien omissa tapahtumissa.
Alkuvaiheessa juoksu ja maratonit olivat Ollilalle keino pitää paino kurissa. Vähitellen hän huomasi, että hänelle maratonkisailu on myös hyvä keino lievittää stressiä.
Lajin parista olen löytänyt myös ihanan ja rakkaan vaimon.
– Fyysisesti rasittavassa lajissa stressi tuntuu muuttuvan ainakin osin hieksi ja se onkin helppo pestä pois, Ollila toteaa.
Maratonharrastuksessa häntä viehättää myös lajin yhteishenki. Hän on vuosien mittaa saanut lajin parista hyviä ystäviä.
– Lajin parista olen löytänyt myös ihanan ja rakkaan vaimon, kertoo Ollila.
Ollilan Elina-vaimo on myös aktiivimaratoonari ja pariskunta onkin viime vuosina juossut lukuisia maratoneja yhdessä.
Ollila sanoo, että hyvät tulokset maratonissa motivoivat jatkamaan juoksemista.
Jo ensimmäisten vuosien aikana hän huomasi omaksi yllätyksekseen, että ilman mitään liikuntataustaa hän menestyi lajissa.
– Tällä hetkellä minulla on Aikuisurheiluliiton kisoista kaikkiaan 18 mitalia.
Kisojen lisäksi Ollilan viikko-ohjelmaan kuuluvat pitkät harjoituslenkit.
– Viime aikoina tyypillisellä viikolla minulla on ollut kolme maratonia, eli käytännössä viikkotasolla juoksua on noin 127 kilometriä, Ollila sanoo.
Miten keho jaksaa noin kovaa juoksurääkkiä joka viikko vuodesta toiseen? Tätä ovat monet kyselleet Ollilalta.
– Kokemukseni mukaan keho oppii vähitellen niihin rasitteisiin, mihin kehon haltija sen asettaa.
– Vanhempani joutuivat aikanaan tekemään jopa seitsemänä päivänä viikossa 12-tuntisia työpäiviä saadakseen perheelle elannon. Heiltä ei kukaan kysynyt, miten he jaksavat vuodesta toiseen, Ollila pohtii.
– Maraton on meille sellainen harrastusmahdollisuus, jossa keho joutuu rasituksen kohteeksi, mutta vain muutaman tunnin kerrallaan ja jossa on aina mahdollisuus myös keventää tahtia. Onneksi en ole kertaakaan joutunut keskeyttämään maratonia, Ollila sanoo.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Nurmijärven Uutisissa.